Kii­tok­set hie­koit­ta­jal­le

Teea Tun­tu­ri

En kiit­te­le hie­koit­ta­jaa sik­si, että oli­si ollut liu­kas­ta ja hie­koit­ta­ja oli­si ollut ahke­ra­na liik­keel­lä. Vaik­ka näin­kin toki on vii­me päi­vi­nä ollut.

Kiit­te­len, kos­ka ihan sur­keas­sa ilmas­sa teh­ty raa­hus­ta­va ilta­lenk­ki sai hyker­ryt­tä­vän kään­teen Jää­lis­sä vii­me vii­kon­lop­pu­na innok­kaan liuk­kau­den­tor­ju­jan ansios­ta.

Osa Jää­lin tuol­loin lumi­ses­ta latu­poh­jas­ta oli oikein huo­lel­la hie­koi­tet­tu. Luu­lin aluk­si, että kysees­sä oli valo­kui­tu­mies­ten esiin nos­ta­ma hiek­ka, mut­ta eteen­päin kävel­tyä­ni ymmär­sin, että sii­nä oli san­noit­ta­jan trak­to­ri tain­nut kään­tyä ris­teyk­ses­tä vahin­gos­sa vää­rään suun­taan. Huvit­ti kun ajat­te­lin trak­to­ri­kus­kin rei­pas­ta menoa latu­poh­jal­la. Huo­ma­si­ko­han tuo mis­sään vai­hees­sa erhet­tään?

Tut­ta­vat ja kave­rit nau­res­ke­li­vat asias­ta kuul­tu­aan, että eipä­hän tar­vit­se enää pitoa pis­tää suk­sien poh­jiin tai että pito­poh­ja­suk­set voi nyt nau­la­ta varas­ton sei­nään.

Var­maan joku inno­kas hiih­tä­jä, joi­ta jo ehti Jää­lis­sä­kin näkyä, kiris­te­li hiu­kan ham­pai­taan hie­kan koh­da­tes­saan, mut­ta minä sain hyvät nau­rut ja kevyen mie­len lop­puil­lak­si.

Lai­toin alu­een ura­koit­si­jal­le tie­don tapah­tu­nees­ta, ettei suot­ta tar­vit­se koko tal­vea kyseis­tä latu­pät­kää hie­koit­taa. Ura­koit­si­ja kiit­ti palaut­tees­ta.

Toki nyt kävi niin, että lumi suli ja kun­to­ra­ta on taas rau­han­omai­ses­ti käve­li­jöi­den käy­tös­sä. Saas näh­dä mon­ta­ko viik­koa menee, ennen kuin pääs­tään latu­rai­voa koke­maan. Sii­hen asti: Lep­poi­sia ilta­kä­ve­lyi­tä!

Ps. San­ki­vaa­ras­sa pää­see jo hiih­tä­mään kesän yli säi­lö­tyl­lä ensi­lu­men ladul­la.