Toi­mit­ta­jal­ta: Hal­lit­tua pel­koa, kiitos.

Syk­sy ei ole minul­le vain syk­sy. Se on spoo­ky sea­son, “kam­mot­ta­va kausi”, jol­loin illat hämär­ty­vät juu­ri sopi­vas­ti kynt­ti­löi­den polt­toa ja pien­tä pelon tun­teen herät­te­lyä varten.

Pimeä­nä ja satei­se­na syy­sil­ta­na mikään ei ole parem­paa, kuin hyvän kau­hue­lo­ku­van kat­se­lu, true cri­meen uppou­tu­mi­nen ja maa­il­man kar­mi­vim­pien mys­tee­rien kaivelu.

Monia vieh­ty­mys kau­hua ja synk­kyyt­tä koh­taan ihme­tyt­tää. Kau­hus­ta ja true cri­mes­ta saa­ta­va jän­ni­tyk­sen tun­ne on kui­ten­kin osin ver­rat­ta­vis­sa ext­re­me-urhei­luun. Media­tut­ki­ja Outi Hako­la tote­aa Ylen artik­ke­lis­sa, että jän­nit­tä­vän elo­ku­van tai tari­nan aiheut­ta­man jän­ni­tyk­sen pur­kau­tu­mi­nen tur­val­li­ses­sa tilas­sa saa kehois­sam­me aikaan adre­na­lii­ni­ryö­pyn ja endor­fii­nin pur­kau­tu­mi­sen. Tähän hyvän olon tun­tee­seen jää her­käs­ti kouk­kuun. Juu­ri se saa hakeu­tu­maan vaik­ka­pa ben­ji­hyp­pyyn tai kau­hue­lo­ku­van ääreen yhä uudelleen.

Kau­hun ja true cri­men avul­la kau­hei­ta asioi­ta pys­tyy tar­kas­te­le­maan tur­val­li­sen väli­mat­kan pääs­tä. Tari­naan voi uppou­tua niin pal­jon, että fyy­sis­tä jän­nit­ty­mis­tä ja säi­käh­tä­mis­tä syn­tyy, mut­ta sii­tä pää­see myös pois heti halu­tes­saan. Eten­kin pan­de­mia-aika­na tun­ne kama­luu­den hal­lin­nas­ta on arvo­kas kokemus.

Usein eten­kin fik­tii­vi­set kau­hue­lo­ku­vat saa­vat minut myös tar­kas­te­le­maan yhteis­kun­taam­me uudes­ta näkö­kul­mas­ta. Kau­hun avul­la oikean elä­män ongel­mia voi­daan kär­jis­tää ahdis­ta­vuu­teen asti, jol­loin nii­tä ei voi olla miet­ti­mät­tä ja tutkimatta.

Kai­kil­le pelon koke­mi­nen ei kont­rol­loi­tu­na­kaan sovi, eikä sitä kan­na­ta oman hyvin­voin­nin kus­tan­nuk­sel­la pakot­taa. Jos tie­tää näke­vän­sä pai­na­jai­sia, on kau­hu­lef­fat syy­tä jät­tää väliin. Meil­le, jot­ka vieh­dym­me pie­nes­tä kau­hun koke­mi­ses­ta, sal­lit­ta­koon sel­kä­piin kar­mi­mi­nen ja säi­käh­te­ly. Se tekee täs­tä vuo­de­na­jas­ta juu­ri täydellisen.

Ter­hi Ojala

terhi.ojala(at)rantapohja.fi