Tor­kut­ta­jan sisäi­nen kel­lo voi olla pie­les­sä

Kenen ehdoilla mennään? Jopa 12 prosenttia väestöstä on torkuttamiseen taipuvaisia iltavirkkuja. Lähes yhdeksää kymmenestä aamulla alkava herätyskellon piipitys sen sijaan saattaa ärsyttää.

Tor­kut­ta­mi­nen, herää­mi­sen siir­tä­mi­nen muu­ta­ma minuut­ti ker­ral­laan eteen­päin, aiheut­taa eni­ten ongel­mia tor­kut­ta­jal­le itsel­leen. Samas­sa huo­nees­sa nuk­ku­van puo­li­son uni­kin jää vajaak­si, mut­ta unen lop­pu­met­reil­le osu­va heräi­ly har­voin aiheut­taa mer­kit­tä­viä hait­to­ja unen laa­tuun tai määrään.Torkuttaminen voi rasit­taa pari­suh­det­ta, jos samas­sa sän­gys­sä nuk­ku­vat aamu- ja ilta­virk­ku. Tor­kut­ta­jal­le itsel­leen tor­kut­ta­mi­sen vai­ku­tuk­set eivät kui­ten­kaan ole pel­käs­tään nega­tii­vi­sia.

– Jos uneen vai­pu­mi­nen onnis­tuu uudel­leen ensim­mäi­sen herä­tyk­sen jäl­keen ja herä­tys­ten väleis­sä, uni on kevyt­tä perus­un­ta. Kaik­ki uni on kotiin­päin, var­sin­kin jos yön aika­na saa­tu unen mää­rä muu­ten jäi­si alle oman unen tar­peen, tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Timo Par­to­nen Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tok­sel­ta ker­too.

Jos nuk­ku­maan on men­ty ajois­sa ja unta on ker­ty­nyt omaa, yksi­löl­lis­tä unen tar­vet­ta vas­taa­va mää­rä, hait­taa tor­kut­ta­mi­sen aiheut­ta­mas­ta kat­ko­nai­ses­ta unes­ta ei siis ole. Tosin jos nuk­ku­maan on men­ty ajois­sa, tor­kut­ta­mi­seen­kaan tus­kin on tar­vet­ta. Tor­kut­ta­mi­nen on illan virk­ku­ja vai­vaa­va tapa. Jos nuk­ku­maan pää­see vaik­ka­pa vas­ta kol­men aikaan yöl­lä, voi muu­ta­man tun­nin yöunen jäl­keen alka­va tor­kut­ta­mi­nen viis­tää yöunes­ta tär­kei­tä minuut­te­ja. Kuor­saa­mi­nen on tor­kut­ta­mis­ta vai­keam­pi ongel­ma koko­nai­su­nia­jan kan­nal­ta. Alku­yöl­le osu­va kuor­saa­mi­nen voi pila­ta koko yön.

Tor­kut­ta­mi­sen seu­rauk­se­na on kui­ten­kin toden­nä­köi­ses­ti mui­ta ongel­mia, kuten aamu­pa­las­ta tai hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta hygie­nias­ta tin­ki­mi­nen tor­kut­ta­mis­ta usein seu­raa­van kii­reen vuok­si.

– Jos­tain syys­tä­hän se kel­lo on lai­tet­tu soi­maan. Tor­kut­ta­mis­ta kes­tä­väm­pi rat­kai­su on rei­lus­ti muut­taa sosi­aa­lis­ta luku­jär­jes­tys­tä ja men­nä aiem­min illal­la nuk­ku­maan, Par­to­nen muis­tut­taa.

Nuk­ku­maan tuli­si men­nä oman unen tar­peen mukaan. Aikui­sel­la täys­pit­kä ja laa­du­kas yöuni on 6–9 tun­tia, hen­ki­lös­tä riip­puen.

Useim­mat meis­tä ovat ilta­virk­ku­ja nuo­ri­na. Val­tao­sa palaa iän hie­man kart­tues­sa takai­sin aamu­vir­kun suun­taan, mut­ta osal­la ilta­virk­kuus vain pahe­nee. Noin 10–12 pro­sent­tia väes­tös­tä on sel­keäs­ti ilta­vir­kuik­si las­ket­ta­via.

– Äärim­mäi­sel­lä ilta­vir­kul­la sisäi­nen kel­lo voi olla vään­ty­nyt niin, että he haluai­si­vat nuk­kua, mut­ta eivät pys­ty ennen kuin esi­mer­kik­si kel­lo kol­mel­ta aamu­yöl­lä. Sil­loin herää­mi­nen aamu­kuu­del­ta on mah­do­ton­ta. Sit­ten tar­vi­taan joko jous­toa aamuun tai sisäi­sen kel­lon sää­tä­mis­tä, Par­to­nen tote­aa.

Tor­kut­ta­mi­sel­la myös myön­tei­siä vai­ku­tuk­sia

– Ilta­vir­kun mie­lia­la voi olla parem­pi, kun aamul­la saa herä­tä hil­jal­leen.

Illan tork­ku herää aamul­la hel­pom­min, kos­ka unta on ehti­nyt ker­tyä riit­tä­väs­ti. Sil­loin herää­mi­nen aamul­la voi tapah­tua luon­nol­li­se­na havah­tu­mi­se­na, jon­ka ihmi­nen kokee sii­nä vai­hees­sa, kun unta on saa­tu riit­tä­väs­ti. Myös tor­kut­ta­mi­seen tai­pu­vai­nen ilta­virk­ku voi pääs­tä samaan, jos tah­too.

– Sisäis­tä kel­loam­me voi sää­tää. Väli­neet sii­hen ovat saras­tus­va­lo, kir­kas­va­lo sil­män kaut­ta ja kun­to­lii­kun­ta, Par­to­nen ker­too.

Kun­to­lii­kun­ta lop­puil­ta­päi­väs­tä tai alkuil­las­ta, ei kui­ten­kaan enää lii­an lähel­lä nuk­ku­maan­me­noa, aut­taa nukah­ta­maan, herä­tys­kel­lo­na voi käyt­tää aurin­gon nousua mat­ki­vaa saras­tus­va­loa ja kir­kas­va­loa voi annos­tel­la itsel­leen herää­mi­sen jäl­keen. Näin sisäi­nen kel­lo vään­tyy hil­jal­leen sel­lai­seen asen­toon, että uni alkaa mais­tua ilta­vir­kul­le­kin jo aiem­min. Usein sisäi­nen kel­lom­me voi jo osoit­taa uniai­kaa, mut­ta emme vain halua rea­goi­da sii­hen.

– Sisäi­nen kel­lo antaa kyl­lä vink­ke­jä luon­nol­li­ses­ta nukah­ta­mi­sa­jas­ta, jos vain mal­tam­me kuun­nel­la sitä, Par­to­nen päät­tää.