Tal­vi­so­das­ta 80 vuot­ta

Mika Kul­ju: Kak­sin­tais­te­lu lumes­sa. Lapin tal­vi­so­ta 1939–1940

Tal­vi­so­dan päät­ty­mi­ses­tä tulee maa­lis­kuun 13. päi­vä­nä 80 vuot­ta. Tal­vi­so­das­ta on kir­joi­tet­tu var­maan sato­ja kir­joa, tut­ki­muk­sia, muis­tel­mia, romaa­ne­ja. Tor­nio­lai­nen his­to­rioit­si­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Mika Kul­ju on kir­joit­ta­nut mai­nion kir­jan tal­vi­so­dan vähem­män esil­lä ollees­ta aihees­ta Lapin tais­te­luis­ta.

Suo­men sel­viä­mi­sen kan­nal­ta mer­kit­tä­vim­mät tais­te­lut käy­tiin sodan lop­pu­vai­hees­sa Kan­nak­sel­la ja Laa­to­kan Kar­ja­las­sa sekä ennen nii­tä Suo­mus­sal­mel­la. Mika Kul­ju tuo teok­ses­saan esil­le Lapin sota­toi­mien mer­ki­tyk­sen tal­vi­so­dan lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta. Lapin tais­te­lut käy­tiin Pet­sa­mon ja Sal­lan alueil­la.

Suo­men sodan­joh­to ei näh­nyt ennen tal­vi­so­taa Lapin kai­ro­ja kovin tai aina­kaan riit­tä­vän tär­keik­si. Lin­noi­tus­töi­tä ei oltu juu­ri teh­ty, tie­dus­te­lu ei otta­nut neu­vos­to­liit­to­lais­ten varus­tau­tu­mis­ta Sal­lan kor­keu­del­la riit­tä­vän vaka­vas­ti ja eva­kuoin­tiin oli val­mis­tau­dut­tu huo­nos­ti. Kun sota alkoi, oli puo­lus­tuk­ses­sa riit­tä­mät­tö­mäs­ti mie­hiä, pans­sa­rin­tor­jun­taan ei ollut kalus­toa, puhu­mat­ta­kaan ilma­ti­lan puo­lus­tuk­ses­ta. Vaik­ka Pet­sa­mon mer­ki­tys oli kas­va­nut nik­ke­li­kai­vok­sen takia, eikä ollut vai­kea arva­ta Neu­vos­to­lii­ton kiin­nos­tus­ta alu­een val­taa­mi­seen, oli puo­lus­tuk­seen varau­dut­tu vain muu­ta­mal­la komp­pa­nial­la, jois­ta yksi koot­tiin sodan sytyt­tyä kai­vok­sen työn­te­ki­jöis­tä.

Neu­vos­to­liit­to­lai­set ete­ni­vät sodan alus­sa muu­ta­mas­sa vii­kos­sa 120 kilo­met­riä. Hei­dän huol­ton­sa vai­keu­tui, kun etäi­syy­det pite­ni­vät. Vihol­li­sen ete­ne­mi­nen pysäh­tyi ja suo­ma­lais­ten kau­ko­par­tio­toi­min­ta teki tuhoa selus­tas­sa. Lumi ja pak­ka­set aut­toi­vat osal­taan suo­ma­lai­sia. Pet­sa­mon puo­lus­tus­so­dan mer­ki­tyk­sen Mika Kul­ju näki sii­nä, että vähäi­sin tap­pioin onnis­tut­tiin sito­maan suu­ri vihol­lis­jouk­ko kol­men kuu­kau­den ajak­si.

Neu­vos­to­lii­ton tavoit­tee­na oli Sal­lan suun­nas­sa ede­tä muu­ta­mas­sa vii­kos­sa Kemi­jär­ven ja Rova­nie­men kaut­ta Ruot­sin rajal­le Tor­nioon. Soit­to­kun­ta­kin oli muka­na paraa­ti­mars­sia var­ten. Puna-armei­jan mas­sii­vi­nen hyök­käys oli Suo­men sodan­joh­dol­le yllä­tys, mut­ta tilan­teen pal­jas­tut­tua lähe­tet­tiin alu­eel­le lisää jouk­ko­ja ja apuun tuli myös 8 000 ruot­sa­lais­ta vapaa­eh­tois­ta. Vajaas­sa paris­sa vii­kos­sa puna-armei­ja ete­ni sata kilo­met­riä Pel­ko­sen­nie­men suun­taan. Jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä suo­ma­lai­set saa­vut­ti­vat oival­li­sen kouk­kaus­tak­tii­kan ansios­ta tär­keän voi­ton Pel­ko­sen­nie­mel­lä ja vihol­li­nen pysäh­tyi sil­lä loh­kol­la. Mika Kul­jun mukaan Pel­ko­sen­nie­mel­lä käy­tet­tiin ensim­mäis­tä ker­taa suo­ma­lais­ten lyö­mä­aset­ta mot­ti­tak­tiik­ka.

Samaan aikaan käy­tiin Sal­las­sa Män­ty­vaa­ran tais­te­lu, joka päät­tyi suo­ma­lais­ten voit­toon. Kir­jan nimen Kak­sin­tai­te­lun Kul­ju otti Män­ty­vaa­ran tais­te­luis­ta, jos­sa välil­lä otel­tiin mies mies­tä vas­taan pis­ti­min ja puu­koin. Vihol­li­nen perään­tyi ja Tor­nio jäi näke­mät­tä. Pel­ko­sen­nie­men ja Män­ty­vaa­ran tais­te­lut ovat jää­neet Raat­teen ja Kan­na­ka­sen tais­te­lu­jen var­joon, mut­ta ne oli­vat mer­kit­tä­väs­ti vai­kut­ta­nei­ta tapah­tu­mia tal­vi­so­dan lop­pu­tu­lok­seen ja samal­la Suo­men his­to­ri­aan.

Tätä miel­tä oli tal­vi­so­das­sa Lapin ryh­män komen­ta­ja­na ollut Kurt Wal­le­nius, joka piti nime­no­maan Män­ty­vaa­ran tais­te­lua rat­kai­se­va­na koko poh­joi­sen sota­ta­pah­tu­mien jou­kos­sa mah­dol­lis­taen Raat­teen voi­ton­kin. Mai­nit­ta­koon, että Wal­le­niuk­sen kak­kos­mie­he­nä oli toi­nen Lapin legen­da Oiva Wil­la­mo, joka sai myö­hem­min kysee­na­lai­sem­paa kuu­lui­suut­ta puo­li­son­sa Annik­ki Kari­nie­men kir­jois­sa. Lapin tais­te­luis­ta on kir­joit­ta­nut romaa­ne­ja kir­jai­li­ja­ni­mi­merk­ki Uula Aapa, jon­ka asian­tun­te­muk­sen takaa se, että hän, oikeal­ta nimel­tään Akse­li Vää­nä­nen, toi­mi Sal­lan tais­te­luis­sa patal­joo­nan komen­ta­ja­na.

Mika Kul­ju his­to­rian tut­ki­ja­na on teh­nyt kir­jaan­sa suu­ren ja tar­kan taus­ta­työn ja kir­joit­taa mukaan­sa imai­se­vas­ti. Lapin tais­te­lu­jen lisäk­si kir­jas­sa on tii­vis­tel­mä tal­vi­so­dan kulus­ta, min­kä ansios­ta asi­aan vähem­män pereh­ty­nyt­kin saa hyvän kuvan tuos­ta 108 päi­vän jak­sos­ta, joka Suo­men 100-vuo­ti­ses­sa his­to­rias­sa on mer­kit­tä­vim­piä.