Oikea ham­mas­har­jan hoi­to on yhtä tär­ke­ää kuin sään­nöl­li­nen uuteen vaihtaminen

Ham­mas­har­jan vaih­to uuteen riit­tä­vän usein on ope­tet­tu meil­le kai­kil­le vii­meis­tään ala­kou­lus­ta alkaen, mut­ta har­jan ja mui­den ham­mas­huol­lon väli­nei­den oikeas­ta säi­ly­tyk­ses­tä vaih­to­jen välil­lä ei puhu­ta samas­sa mit­ta­kaa­vas­sa. Oikeal­la säi­ly­tyk­sel­lä on kui­ten­kin suu­ri mer­ki­tys suun ter­vey­den kan­nal­ta. Tär­ke­ää on säi­lyt­tää har­ja ilma­vas­ti ja eril­lään muis­ta hammasharjoista.

– Jos har­jat eivät pää­se käy­tön välil­lä kui­vah­ta­maan, bak­tee­reil­la on erin­omai­set mah­dol­li­suu­det lisään­tyä har­jas­pääs­sä. Jos eri käyt­tä­jien har­jo­jen har­jas­päät pää­se­vät kos­ke­tuk­siin tois­ten­sa kans­sa, käyt­tä­jät tule­vat tar­tut­ta­neek­si bak­tee­rin­sa toi­sil­len­sa, Ham­mas­lää­kä­ri­lii­ton ter­vey­den edis­tä­mi­sen asian­tun­ti­ja Han­nu Hausen neuvoo.

Jot­ta har­ja pää­see kui­vah­ta­maan, har­jas­pään pitää osoit­taa ham­mas­mu­kis­sa ylös­päin. Jokai­sel­la pitää olla oma muki, ja mukien välil­lä pitää olla riit­tä­väs­ti tyh­jää tilaa, ettei tahat­to­mia­kaan kon­tak­te­ja pää­se tapahtumaan.

Jos har­ja­taan säh­kö­ham­mas­har­jal­la, sen har­jas­pää pitäi­si aina käy­tön jäl­keen irrot­taa ja huuh­del­la myös sisä­puo­lel­ta kuu­mal­la vedel­lä. Jos säh­kö­ham­mas­har­jan har­jas­pää­tä ei jak­sa irrot­taa ja huuh­del­la jokai­sen käyt­tö­ker­ran jäl­keen, se pitää teh­dä aina­kin niin usein, että har­ja säi­lyy siis­ti­nä ja toimintakuntoisena.

– Jos samaa säh­kö­ham­mas­har­jan run­koa käyt­tää useam­pi hen­ki­lö, tämä asia hoi­tuu auto­maat­ti­ses­ti, Hausen huomauttaa.

Ham­mas­tah­nan ja ham­mas­lan­gan säi­ly­tyk­sen suh­teen voi ottaa ren­nom­min. Nii­den säi­ly­tyk­seen ei ole var­si­nais­ta ohjeis­tus­ta, mut­ta vink­ki löytyy.

– Jos eri käyt­tä­jil­lä on yhtei­nen ham­mas­tah­na­tuu­bi, ham­mas­tah­naa ei kan­na­ta annos­tel­la suo­raan har­jan har­jas­pääl­le, jos jol­la­kul­la on suus­saan sel­lai­sia mik­ro-orga­nis­me­ja, joi­den tart­tu­mi­nen muil­le käyt­tä­jil­le ei ole suotavaa.

Osas­sa ham­mas­tah­na­tuu­be­ja on paras­ta ennen ‑päi­väys, mut­ta kai­kis­ta sel­lais­ta ei löy­dä hake­mal­la­kaan. Onnek­si ham­mas­tah­nan pilaan­tu­mi­nen ikään­ty­mi­sen takia on pie­ni haitta.

– Ylei­sin este ham­mas­tah­nan käyt­tö­kel­poi­suu­del­le on sen kui­vah­ta­mi­nen. Tämä on help­po havai­ta sii­tä, että tah­naa on vai­kea saa­da pur­so­tet­tua ulos tuu­bis­ta, Hausen toteaa.

Ham­mas­har­ja pitää pan­na vaih­toon sii­nä vai­hees­sa, kun sen har­jak­set alka­vat hiu­kan­kin harit­taa. Alka­van harit­ta­mi­sen huo­maa par­hai­ten kat­se­le­mal­la har­jas­pää­tä ”kama­ra­puo­lel­ta” käsin eli har­jak­set itses­tä pois­päin osoittaen.

– Jos har­jak­sien päi­tä näkyy, har­ja menee vaih­toon. Säh­kö­ham­mas­har­jan har­jas­päät kes­tä­vät yleen­sä käyt­tö­kun­toi­si­na pitem­pään kuin perin­teis­ten har­jo­jen, mut­ta kun vähäi­siä­kin harit­ta­mi­sen merk­ke­jä näkyy, har­jas­pää kan­nat­taa vaih­taa, Han­nu Hausen neuvoo.

Ham­mas­vä­li­har­jat pitää vaih­taa huo­mat­ta­vas­ti useam­min kuin ham­mas­har­jat. Vaih­ta­mi­sen tar­peen var­hai­sim­mat mer­kit on help­po havai­ta, kun ver­tai­lee sitä, mil­tä käy­tös­sä ole­van ham­mas­vä­li­har­jan har­jas­pää tun­tuu sor­mien välis­sä, kun tun­tu­maa ver­taa käyt­tä­mät­tö­mään väli­har­jaan. Jos tun­tu­mis­sa on eroa, väli­har­ja jou­taa vaihtoon.