Museo­vi­ras­to: San­ta­hol­man sahan piip­pu on syy­tä säilyttää

Ämmöntiellä Santaholmalla seisova 28-metrinen tiilirakenteinen savupiippu on rakennettu vuonna 1915. Käyttämättömänä se on ollut vuodesta 1967.

San­ta­hol­man pii­pun koh­ta­loa käsi­tel­lään Oulun kau­pun­gin yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa tänään tiis­tai­na. Asia oli lis­tal­la jo 22.5., mut­ta se pois­tet­tiin, kos­ka käy­tet­tä­vis­sä ei tuol­loin ollut kah­ta pii­pus­ta saa­tua lausuntoa.

Poh­jois-Poh­jan­maan museon näke­myk­sen ja lausun­non mukaan San­ta­hol­man sahan tii­li­piip­pu on syy­tä säi­lyt­tää ja yllä­pi­tää kun­nos­sa todis­tee­na alu­een his­to­rias­ta. Tii­li­piip­pu on his­to­rial­li­ses­ti ja mai­se­mal­li­ses­ti arvo­kas. Tii­li­pii­pun kun­to on kyl­mil­lään olon aika­na jos­sain mää­rin rapau­tu­nut, mut­ta se on kun­nos­tet­ta­vis­sa, tode­taan lausun­nos­sa. Pii­pun myy­mi­sel­le muo­se­vi­ras­to ei näe estet­tä.  Koh­tee­seen jär­jes­tet­tiin vie­rai­lu keväällä.

Hau­ki­pu­taan yhteis­työ­ryh­mä esit­tää omas­sa kan­na­no­tos­saan suo­jel­lun San­ta­hol­man sahan pii­pun kun­nos­ta­mis­ta. Yhteis­työ­ryh­mäs­sä nousi myös esil­le, että piip­pu oli­si mah­dol­lis­ta kun­nos­taa kevyem­min kuin mitä sen kun­to­kar­toi­tuk­ses­sa on arvioi­tu. Iin Ran­ta­kes­ti­läs­sä Kes­ti­län sahan pii­pun säi­lyt­tä­mi­nen ja kun­nos­ta­mi­nen on erin­omai­nen esi­merk­ki, joka osoit­taa halun Iis­sä säi­lyt­tää osa kun­nan mer­kit­tä­vää saho­jen his­to­ri­aa. Vas­taa­van­lais­ta his­to­rian vaa­li­mis­ta ja kun­nos­ta­mis­ta ehdo­te­taan Hau­ki­pu­taal­la San­ta­hol­man sahan pii­pul­le. Kau­pun­gil­le esi­te­tään, että sel­vi­tet­täi­siin kun­nos­ta­mi­seen mah­dol­li­set saa­ta­vat EU-tuet (Lea­der) ja Museo­vi­ras­ton mah­dol­li­set avustukset.

Lisäk­si kau­pun­gil­le on teh­ty kun­ta­lais­aloi­te pii­pun säi­lyt­tä­mi­ses­tä sahaus­pe­rin­teen muis­to­merk­ki­nä Haukiputaalla.

Lau­ta­kun­nal­le esi­te­tään purkua

Lau­ta­kun­nan nyt saa­ma  esi­tys ei muut­tu­nut aiem­mas­ta,  vaan kau­pun­gin­geo­deet­ti Kai­ja Puhak­ka esit­tää, että lau­ta­kun­ta päät­tää hakea  pii­pun pur­ku­lu­paa raken­nus­val­von­ta­vi­ras­tol­ta ja val­tuut­taa yhdys­kun­ta- ja ympä­ris­tö­pal­ve­lut tilaa­maan pur­ku­työn kun lupa on saatu.

Piip­pu on 102 vuot­ta van­ha ja ollut käyt­tä­mät­tö­mä­nä 50 vuot­ta. Pii­pul­le ei kau­pun­gil­la ole käyt­töä nyt eikä jat­kos­sa, eikä sitä ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta yllä­pi­tää. Lisäk­si kun­toar­vioi­den ja tut­ki­mus­ten mukaan piip­pu on huo­nos­sa kun­nos­sa, useas­sa koh­taa on sor­tu­ma­vaa­ra, kor­jaus­kus­tan­nuk­set oli­si­vat kor­keat ja piip­pu aiheut­taa alu­eel­le tur­val­li­suus­ris­kin. Kau­pun­gin näke­myk­sen mukaan aluet­ta voi­tai­siin kehit­tää parem­min muu­toin kuin säi­lyt­tä­mäl­lä piippu.

Esit­te­ly­teks­tis­sä lau­ta­kun­nal­le tode­taan lisäk­si, että yhdys­kun­ta- ja ympä­ris­tö­pal­ve­lut kävi­si neu­vot­te­lut sivis­tys- ja kult­tuu­ri­toi­men kans­sa muis­to­mer­kis­tä Hau­ki­pu­taan saha­teol­li­suu­den his­to­rian kun­niak­si, jol­loin asia tuo­tai­siin erik­seen pää­tet­tä­väk­si yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­taan syk­syn 2018 aikana.

Hau­ki­pu­taan kir­kon­ky­län osay­leis­kaa­va 2020:ssa (hyväk­syt­ty v. 2004) piip­pu on osoi­tet­tu koh­de­mer­kin­näl­lä kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­väk­si koh­teek­si, jos­ta tode­taan muun muas­sa, että sitä ei saa pur­kaa ilman pakot­ta­vaa syytä.