Koti­kum­pu pihoi­neen hen­kii men­nyt­tä aikaa

Mikko ja Marja-Kaisa Kälkäjän tyttärentytär Rilla Tölli pääsi nauttimaan tuomen kukinnasta ja kielojen tuoksusta Kotikummun alkukesässä.

Kii­min­gin kes­kus­tas­sa sijait­se­va his­to­rial­li­nen Koti­kum­pu tont­tei­neen tar­jo­aa omis­ta­jil­leen Mik­ko ja Mar­ja-Kai­sa Käl­kä­jäl­le päi­vit­täi­siä seik­kai­lu­ja men­neil­le vuo­si­kym­me­nil­le.
Paris­kun­nan noin kuusi vuot­ta sit­ten itsel­leen osta­ma talo on val­mis­tu­nut 1918, ja kii­min­ki­läi­set tun­te­vat sen Rau­ta-Jaa­kon, Pääk­kö­sen tai Laak­ko­sen talo­na.


Eri vuo­si­kym­me­nil­lä taloa asut­ta­neet kii­min­ki­läi­set ovat olleet myös puu­tar­ha-ihmi­siä, jon­ka Käl­kä­jät ovat taloa ja sen noin 3 500 neliöis­tä piha-aluet­ta kun­nos­taes­saan huo­man­neet.

– Olem­me löy­tä­neet tont­tia reu­nus­ta­vas­ta met­si­kös­tä ja piha-alu­eel­ta iirik­set, kei­sa­rink­ruu­nut, aki­lei­jat, saniai­set, iha­nat ruusu­pen­saat, vadel­mat, vuo­ren­kil­vet ja kie­lot­kin. Pihal­la kas­vaa myös esi­mer­kik­si joku iso sypres­si­kas­vei­hin kuu­lu­va puu, kata­jaa ja jalo­sy­ree­niä, Mar­ja-Kai­sa Käl­kä­jä ker­too.

Vii­mei­sin löy­tö alku­ke­säs­tä oli­vat mus­ta­he­ruk­ka­pen­saat, jot­ka siir­ret­tiin met­säs­tä aurin­koi­sem­mal­le pai­kal­le. Mie­lui­sin löy­tö on ollut iha­na ruusu, joka kuk­kii pie­niä vaa­lean­pu­nai­sia kuk­kia.

– Van­hat kii­min­ki­läi­set tie­tä­vät ker­toa, että täs­sä on ollut iso­kin ome­na­tar­ha, mut­ta enää ome­na­pui­ta ei ole. Olem­me nyt istut­ta­neet jokusen ome­na­puun ton­til­le, Mik­ko Käl­kä­jä sanoo.

Pää­asias­sa uusien omis­ta­jien on tar­koi­tus saa­da piha kukois­ta­maan niil­lä eväin, joi­ta piha itse heil­le tar­jo­aa. Ome­na­pui­den lisäk­si tuon­ti­ta­va­raa ovat Ala­ky­läs­tä ystä­väl­tä saa­tu vaah­te­ran­tai­mi, joka on läh­töi­sin Oulun rata­pi­han lähel­lä aika­naan kas­va­neis­ta vaah­te­rois­ta. Kir­sik­ka­puu on tuo­tu pihaan talon emän­nän lap­suus­ko­din pihal­ta Oulus­ta.

– Meil­le on tär­keä­tä se, että saam­me vaa­lia talon his­to­rian ohel­la perin­ne­kas­ve­ja. Uskom­me, että met­säs­tä löy­tyy vie­lä vaik­ka mitä, kun­han ehdim­me siel­lä etsis­kel­lä, Mar­ja-Kai­sa Käl­kä­jä sanoo.

Siir­re­tyn aitan
alku­pe­rä kiin­nos­taa

Koti­kum­mun tont­ti on aika­naan ulot­tu­nut Hau­ki­pu­taan­tien toi­sel­le puo­lel­le ja pidem­mäl­le Kii­min­gin kes­kus­tan suun­taan. Tuol­loin talos­sa on ollut navet­ta ja aina­kin leh­miä.

Onpa­han his­to­rian­kir­jois­ta löy­ty­nyt mer­kin­tä ja kuva­to­dis­te sii­tä, että eräs talon isän­nis­tä on kokeil­lut ton­til­la pesu­kar­hun kas­va­tus­ta­kin. Se kokei­lu päät­tyi lopul­ta sii­hen, että eläi­met tah­toi­vat kar­kail­la.

Ulko­ra­ken­nuk­si­na on ollut lisäk­si ait­ta, maa­kel­la­ri ja sau­na­ra­ken­nus. Navet­taa ei enää ole, ait­ta­kin oli puret­tu, samoin piha­sau­na.

Uuden piha­sau­nan käsis­tään käte­vä talon isän­tä veis­ti itse hir­res­tä. Hii­ro­ses­ta Käl­kä­jät osti­vat muun muas­sa Oulun Golf­ker­hon sau­na­na aika­naan toi­mi­neen aitan, jon­ka he siir­si­vät hir­si ker­ral­laan pihaan­sa van­han aitan sijoil­le.

– Löy­sin aitan sei­näs­tä puu­mer­kit P.M 1737. Haluai­sim­me todel­la saa­da tie­tää, mikä on tämän Kii­min­gin kirk­koa­kin van­hem­man aitan alku­pe­rä, kuka sen on teh­nyt, mis­sä se on sijain­nut ja kuka on puu­merk­kin­sä sei­nään kai­ver­ta­nut, Mik­ko Käl­kä­jä toi­voo.

Paris­kun­nan ansio­kas työ talon ja sen his­to­rian vaa­li­mi­ses­sa on huo­mioi­tu myös Kii­min­ki-seu­ran tahol­ta: Koti­kum­pu sai vii­me tal­ve­na sei­nään­sä muis­to­laa­tan, jol­la se nos­te­taan yhdek­si Kii­min­gin his­to­rian kan­nal­ta mer­kit­tä­väk­si koh­teek­si.