Kevät tulee keik­kuen mut­ta eri tahtiin

Olhavan seudulla ei liene aivan tavallista, että joutsenet aterioivat lumettomalla pellolla jo ennen maaliskuun loppua. Kuva on otettu 28.3.

Eten­kin ran­ni­kon lähei­syy­des­sä on koko tal­vi ollut var­sin vähä­lu­mi­nen sekä pää­osin leu­to, min­kä vuok­si myös kevään tulo on eden­nyt vii­me tiis­tain lumi­my­räk­kää lukuun otta­mat­ta jo pit­käl­le. Monia muut­to­lin­tu­ja­kin on lumet­to­mil­la pel­loil­la ja vesis­tö­jen sula­pai­kois­sa jo näh­ty, ja lie­ne­vät­pä innok­kaim­mat kak­si­jal­kai­set­kin jo kii­ku­tel­leet puu­tar­ha­ka­lus­tei­ta pihoilleen.

Ei kui­ten­kaan tar­vit­se siir­tyä kuin kak­si- tai kol­me­kym­men­tä kilo­met­riä ran­ni­kol­ta sisä­maa­han päin, niin jo alkaa lun­ta löy­tyä ja ympä­ris­tö näyt­tää kai­kin puo­lin tal­vi­sel­ta. Esi­merk­ki­ta­pauk­se­na käy Oijär­vi, jon­ka lumi­set mai­se­mat ovat­kin hou­ku­tel­leet eri­tyi­ses­ti moot­to­ri­kelk­kai­li­joi­ta pit­kin tal­vea, kyläl­tä kun pää­see hyvin muun muas­sa Ranuan suun­taan vie­väl­le kelk­ka­rei­til­le. Vii­kon­lop­pu­aa­mui­sin ovat­kin moot­to­ri­kelk­kai­lun har­ras­ta­jat esi­mer­kik­si Oulus­ta saak­ka nos­ta­neet kelk­kan­sa perä­kär­ryi­hin ja suun­nan­neet auto­jen­sa keu­lat Oijär­veä kohti.

Lumen pak­suu­des­ta ja suu­res­ta vesi­pi­toi­suu­des­ta joh­tuen ennus­te­taan kevät­tul­vis­ta monin pai­koin kes­ki­mää­räis­tä suu­rem­pia. Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen mukaan jär­vien veden­kor­keu­det ovat Lap­pia lukuun otta­mat­ta lähel­lä tul­va­ra­jo­ja, joten Oijär­ven ja Kui­va­joen tul­va­hui­puis­ta odo­te­taan lähes ennä­tys­mäi­siä. Myös Iijoel­la vir­taa­ma on poik­keuk­sel­li­sen suu­ri ja joen lat­voil­la on lun­ta pal­jon, joten tul­vas­ta­kin ennus­te­taan kes­ki­mää­räis­tä suu­rem­paa. Kii­min­ki­joen vesis­tö­alu­een tul­vat puo­les­taan jää­vät lähem­mäs kes­kiar­vo­ja mut­ta kui­ten­kin nii­den ylä­puo­lel­le. Tul­va­ti­lan­tee­seen vai­kut­ta­vat suu­res­ti myös lumen sula­mi­sen nopeus sekä satei­den mää­rä kysei­se­nä aika­na, mikä lisää ennus­tei­den epävarmuutta.

Jää­tä on sisä­ve­sil­lä vie­lä rei­lus­ti, sil­lä koko­nais­jään­pak­suu­det esi­mer­kik­si Ran­ta­poh­jan levik­kia­lu­eel­la vaih­te­le­vat 60 cm — 85 cm:n välil­lä, mikä mukai­lee ajan kes­ki­mää­räi­siä arvo­ja. Jää­pei­te on kui­ten­kin jo hau­ras­tu­mas­sa, ja eten­kin vir­ta­pai­kois­sa jäät ovat olleet lau­ho­jen säi­den takia koko tal­ven nor­maa­lia ohuem­pia. Lisäk­si aurin­gon läm­pö alkaa hau­ras­tut­taa jää­tä myös pin­nas­ta päin, joten aamul­la koval­ta­kin tun­tu­nut jää peh­me­nee päi­vän mit­taan. Ympä­ris­tö­kes­kus kehot­taa­kin tark­kuu­teen jääl­lä lii­kut­taes­sa myös sisävesillä.