Kas­ve­ja, per­ho­sia, pör­riäi­siä ja maan mato­sia luon­non ehdoilla

Kun Ulla-Mai­ja Tak­ku­nen noin vii­si vuot­ta sit­ten huo­ma­si Yli-Iin Maa­lis­maal­la talon myyn­nis­sä, jäi se kum­mit­te­le­maan hänen mie­leen­sä, vaik­ka muut­ta­mi­nen ei ollut mie­les­sä­kään. – Tulin kat­so­maan taloa ja kun pää­sin pihaan, tun­tui, että tämä on kotini.

Tuol­loin uuden kodin piha oli pää­osin nur­mi­kol­la, jota on vai­kea uskoa tämän het­ken kas­vi- ja kuk­ka­lois­toa kat­sel­les­saan. Ammat­ti­puu­tar­hu­ri ja hor­to­no­mi Tak­ku­nen on lait­ta­nut kädet maa­han ja anta­nut puu­tar­hal­le mah­dol­li­suu­den kukois­taa mah­dol­li­sim­man luonnonmukaisesti.

– Aja­tuk­se­na­ni on nou­dat­taa per­ma­kult­tuu­ri­sia peri­aat­tei­ta, eko­lo­gi­suut­ta, luon­toa myö­täi­le­vää puu­tar­hu­roin­tia. Kes­tä­vää puu­tar­han­hoi­toa yhdes­sä luon­non kans­sa, Tak­ku­nen kuvailee.

Per­ho­set, pör­räi­set, madot, kai­ken­lai­set ötö­kät ja lin­nut saa­vat huo­mio­ta puu­tar­has­sa. Maa­ta ruo­ki­taan sie­ni­rih­mas­toin, mik­ro­bein ja bak­tee­rein. Kaik­ki on syö­tä­vää, jos ei ihmi­sil­le, niin eläimille.

– Maan­pääl­li­nen ei kukois­ta, jos sen alla ei ole moni­muo­tois­ta eläi­mis­töä. Puu­tar­han pitää olla tasapainossa.

Ulla-Mai­ja Tak­ku­nen on huo­lis­saan maa­seu­dun lajis­ton köyh­ty­mi­ses­tä ja sik­si hän halu­aa näyt­tää, että pie­net­kin maa­seu­tu­pi­hat voi­vat olla kei­tai­ta, laji­rik­kai­ta ja kes­tä­viä puu­tar­ho­ja maatiaislajikkeineen.

Hert­ta­tu­vak­si nime­tyn kodin piha­pii­ris­sä on pal­jon luon­non­pe­ren­no­ja, lää­kin­näl­li­siä yrt­te­jä, mar­ja­pen­sai­ta, maan­pei­te­kas­ve­ja, ome­na­puu­ryh­miä, kir­sik­ka­puu, tyr­niä, kir­sik­ka­luu­mu­puu ja sie­niä kuten osterivinokkaita.

– Kas­vi­maa­ta ei ole, eikä man­sik­ka­maa­ta. Man­si­kat kas­va­vat tääl­lä pit­kin puu­tar­haa. Lavois­sa vil­je­len monen­lais­ta. Kuis­til­la kas­va­vat tomaa­tit. Aja­tuk­se­ni on, että maan­pin­taa ei kuu­lu rik­koa, kuop­su­tel­la eikä pera­ta. Kas­vit lan­noit­ta­vat toi­si­aan, kun nii­den antaa maa­tua paikalleen.

Tai­met lyki­tään Tak­kusen omien sano­jen mukaan sin­ne, mis­sä on tilaa.

– Teen kai­ken ren­nol­la otteel­la. Satoa on pal­jon kor­jat­ta­vak­si, sil­lä mar­jo­jen lisäk­si kui­va­tan yrt­te­jä, teen yrt­ti­seok­sia ja teetä.

Tak­ku­nen toi­voo, että hänen nyt tei­ni­vai­het­ta elä­vä pihan­sa saa kas­vaa täy­teen ikään­sä ja, että ihmi­set kävi­si­vät kat­so­mas­sa, että täl­lai­nen­kin suun­ni­tel­ma toimii.

– Tääl­lä on pal­jon ais­tit­ta­vaa ja koet­ta­vaa, Tak­ku­nen sanoo.

Hert­ta­tu­van elä­mää voi seu­ra­ta osoit­teis­sa http://hidastaelamaa.fi/author/ulla-maija/ sekä http://hetkiahertalla.blogspot.fi/

Per­ma­kult­tuu­ri

Per­ma­kult­tuu­ri on eko­lo­gi­aan perus­tu­va suun­nit­te­lu­me­ne­tel­mä, jon­ka avul­la pyri­tään luon­non pro­ses­se­ja jäl­jit­te­le­mäl­lä ja nii­tä hyö­dyn­tä­mäl­lä kehit­tä­mään kes­tä­viä jär­jes­tel­miä, jot­ka täyt­tä­vät yhtä lail­la yksit­täi­sen ihmi­sen, ihmi­syh­tei­sö­jen kuin maa­pal­lon­kin tar­pei­ta lyhyel­lä ja pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Lisä­tie­toa www.permakulttuuri.fi