Jou­lu­rau­ha ja lap­set ovat parasta

Mariko ja Keiichi Hayami.

Elä­ke­läis­jär­jes­töt ovat juh­li­neet jou­lua ja nyt on käsil­lä jou­lu­tau­ko. Niin yhdis­tyk­sis­sä kuin kan­sa­lais­opis­tois­sa ja har­ras­tus­pai­kois­sa­kin on pan­tu ovet kiinni.

Elä­ke­lii­ton Kui­va­nie­men yhdis­tyk­sen jou­lu­tauol­le siir­ryt­tiin puu­ro­juh­lan ja tort­tu­kah­vien myö­tä. Osa kui­va­nie­me­läi­ses­tä väes­tä ehti myös miet­ti­mään, mitä jou­lul­ta eni­ten odottaa.

– Se on sel­lais­ta rau­hal­lis­ta yhdes­sä­oloa, ja sitä sitä odot­taa­kin eni­ten. Jou­lu­na pitää käy­dä haudoilla

Ant­ti Rousu.

Sei­ja Puotiniemi.

. Se kuu­luu aaton ohjel­maan. Ja tie­tys­ti jou­luun kuu­lu­vat lap­set ja lap­sen­lap­set. Nehän ne tär­keim­piä ovat. Ruo­an jäl­keen men­nään van­him­man pojan paik­kaan kah­vil­le. Ker­ran olin töis­sä aat­to­na, niin kah­vil­la oli pojan­ty­tär sano­nut, että ei tun­nu jou­lu mil­tään, kun mum­mu ei ole pai­kal­la, sanoo Sei­ja Puo­ti­nie­mi Kuivaniemeltä.

– Lah­jo­ja ei tar­vi­ta, mut­ta ter­veyt­tä­hän sitä toi­voo. Ja yleen­sä rau­hal­lis­ta jou­lua ja sitä, että lap­set tule­vat käy­mään. Tänä vuon­na ovat aaton toi­sen papan tykö­nä. Meil­lä on sel­lai­set vuo­rot, ker­too Ant­ti Rousu.

– Jou­lu ei ole Japa­nis­sa suu­ri juh­la. Sil­loin syö­dään vain sel­lais­ta val­ke­aa kak­kua ja kanaa. Me syöm­me nii­tä tääl­lä Suo­mes­sa­kin. Vähän. Jou­lu­na olem­me iloi­sia ja onnel­li­sia, että asum­me Suo­mes­sa. Tulee hyvä mie­li, kun näkee hyvän­tuu­li­sia ja puna­pos­ki­sia suo­ma­lai­sia, sano­vat Mari­ko ja Keiic­hi Hay­ami.