Iki­liik­ku­jan täh­täi­mes­sä 2500 hiihtokilometriä

– Jospa hiihtokelit jatkuisivat vielä huhtikuulle, toivoo Seppo Sipola.

Hau­ki­pu­taa­lai­nen 81-vuo­tias Sep­po Sipo­la on tut­tu näky pai­kal­li­sil­la hiih­to­la­duil­la ja lenk­ki­po­luil­la. Tavoi­tee­na hänel­lä on hiih­tää 2500 kilo­met­riä kuten aikai­sem­pi­na­kin tal­vi­na. Mää­räs­tä puut­tuu vie­lä noin sata kilometriä.

- Ihan omak­si ilok­si ja ter­vey­den puo­les­ta hiih­te­len. Ei kai tämän parem­paa ja edul­li­sem­paa kun­toi­lu­muo­toa ole­kaan, hän tuumaa.

Sep­po Sipo­la on tykän­nyt hiih­tää pik­ku­po­jas­ta asti. Sil­loin alla oli oma­te­koi­set puusuk­set. Työ­vuo­si­na auton­kul­jet­ta­ja­na lii­kun­ta jäi vähem­mäl­le ja lopul­ta sel­kä alkoi reis­tail­la ja ajoi ennen­ai­kai­sel­le eläk­keel­le. Auton­ra­tis­sa hän ehti som­pa­ta kui­ten­kin yli 50 vuot­ta.  Lää­kä­ri sanoi, että ei ole muu­ta lää­ket­tä kuin liikunta.

– Hul­lua ei tar­vit­se kah­ta ker­taa yllyt­tää. Niin­pä aloin kun­toil­la kovas­ti, hiih­tää, pyö­räil­lä ja lenk­keil­lä, nau­rah­taa Sipo­la. Pai­noa on tip­pu­nut sit­ten työ­vuo­sien 35 kiloa.

Malt­tia pitää kui­ten­kin olla mat­kas­sa hiih­tä­mi­ses­sä kuin muus­sa­kin liikunnassa.

– Mat­ka ei tapa, vaan vauh­ti, sanoo sydä­nin­fark­tin ja kol­me pal­lo­laa­jen­nus­ta läpi­käy­nyt tervaskanto.

Lue lisää Ran­ta­poh­jas­ta tiis­tai­na 10.4.