Loka­kuun Ran­ta­poh­jas­sa oli kuva Val­man värik­kääs­tä vaah­te­ras­ta Onka­mol­la. Itse toin Espoos­ta 1990-luvul­la 60cm:n vaah­te­ran tai­men Kel­loon ja istu­tin sen mar­ja­pen­sai­den väliin Kali­me­joen ran­taan iso­jen kuus­ten ete­lä­puo­lel­le, suo­jaan pohjoistuulelta. 

Val­lan tavoit­te­lu lie­nee ihmis­luon­teen yksi hal­lit­se­vim­mis­ta piir­teis­tä. Sen myö­tä voi syn­tyä ”pai­sei­ta”, joi­ta puh­ko­taan väki­val­lan kei­noin, sotimalla.

Otsi­kon lausah­dus tai­taa olla monel­le aika tut­tu, mut­ta ker­ron sen kum­min­kin. Eli kun kak­si nuo­ruu­den ystä­vää tapa­si­vat toi­sen­sa useam­man vuo­si­kym­me­nen jäl­keen, niin toi­nen kysyi , vie­lä­kö tun­nis­tat minut? Toi­nen vas­ta­si, että ”puse­ros­ta tunnistin.”

Mik­si­kö­hän Hau­ki­pu­taan kes­kus­tan ydin­tä ja paraa­ti­paik­kaa eli kes­kus­to­ria ei hoi­de­ta ja aura­ta koko­naan ja penk­ke­jä put­sa­ta lumes­ta tal­vi­sin? Vero­ra­hoil­la kau­niis­ti kan­sa­lais­ten ja kaup­piai­den käyt­töön kun­nos­tet­tu kes­kus­tan keh­to pai­nuu puo­let vuo­des­ta pois potentiaalistaan.