
Raino Ojala.
Osallistuin Iissä Kuivaniemen koulussa 8.1. järjestettyyn Oppimisen tuen juhlaseminaariin. Saimme kuulla monia lämpimiä sanoja Iin opetustoimesta, kun Opetushallituksen kasvatus‑, koulutus- ja osaamisosaston johtaja Markku Niiranen piti tilaisuuden lopussa oman puheenvuoronsa. N
iiranen kertoi toimineensa uransa alussa jonkin aikaa Kuivaniemellä opettajana, ja hänelle vaikutti jääneen positiivisesti mieleen Kuivaniemen koulun silloista nuorta opettajaa tukenut hyvä ilmapiiri. Niirasen mukaan Iin opetustoimi on resurssoitu hyvin valtakunnalliseen tilanteeseen verrattuna ja myös opetuksen kehittämisen osalta Ii on menossa oikeaan suuntaan.
Niiranen vinkkasikin, että “yhä useamman pitäisi tietää, että Iihin kannattaa muuttaa”. Ii on hyvä paikka asua ja olla! Iin koulujen henkilökunta sai seminaarissa ansaitusti kehuja hyvin tekemästään työstä. Nämä kehut voidaan osoittaa yhtä lailla myös varhaiskasvatuksen henkilöstölle.
Positiivisista ja lämpimistä sanoista huolimatta seminaarin keskiössä olleet aiheet – oppisen tuki ja inkluusio sekä paperilla hyvältä näyttävät resurssimitoitukset – voivat kuitenkin huolettaa niin sivistystoimen henkilökuntaa kuin vanhempiakin.
Saadaanko uudistukset toimimaan käytännössä? Onko työ järjestetty niin, että siinä sekä viihtyy että jaksaa? Valtio ja sen istuva hallitus velvoittavat kuntia oppimisen tuen uudistukseen mutta eivät kuitenkaan osoita niille riittävää rahoitusta, joten kuntien on itse ratkaistava ongelmallinen tilanne.
Täytyy toki mainita, etteivät rahoittamisen haasteet johdu yksinään tuen uudistuksesta, vaan monesta muustakin seikasta, kuten ympärillämme vellovasta epävarmuudesta ja suurtyöttömyydestä.
Minulle kuntapäättäjänä huoleksi nousevat erityisesti henkilökunnan jaksaminen, resurssien riittävyys ja vahvasti tukea tarvitsevien oppilaiden asema. Juhlaseminaarissa puheenvuoron pitänyt yliopistonlehtori Marko Kielinen Kokkolan yliopistokeskuksesta muistutti nepsy-oppilaiden huomioimisesta oppimisen tuen muutoksissa. Mielestäni Kielisen pääviesti oli, että muutoksia ei pidä tehdä liian nopeasti, jottei lapsen tai nuoren toimivaa opiskelupolkua pahimmillaan pilata yllättävien muutosten vuoksi.
Kentältä onkin kantautunut huolia esimerkiksi pienryhmien tulevaisuudesta. Moni oppilas tarvitsee pysyvyyttä ja rauhallisen oppimisympäristön. Näiden tulee toteutua jatkossakin.
Ii on kamppaillut monien muiden kuntien tavoin tiukkojen rahoitukseen liittyvien säästötavoitteiden kanssa, ja taloutta on jouduttu sopeuttamaan raskaallakin kädellä. Tämä on tarkoittanut valitettavia säästötoimia ja YT-menettelyn läpikäymistä sivistyspalveluiden vastuualueella, joka on kunnan suurin rahaa tarvitseva kokonaisuus.
Sivistystoimen YT-neuvotteluihin liittyen on minullekin tullut huolestuneita yhteydenottoja. Ymmärrän huolet, ja on tärkeää, että niitä tuodaan tiedoksi kuntapäättäjille, jotta voimme pyrkiä vaikuttamaan niihin. Kun asiat liittyvät ihmisen työhön, elantoon tai jaksamiseen, tulee huoli ottaa vakavasti.
Olemme joutuneet Iissä säästökuurille, mutta meillä on myös hyvät edellytykset mennä haastavasta tilanteesta eteenpäin. Keskiössä tulee olla lapsiystävällisen kunnan rakentaminen, joka on hyvä paikka asua ja olla ihan kaikille. Tähän tarvitsemme uskoa, luottamusta ja avoimuutta. Uskon, että tätä kaikkea meistä iiläisistä löytyy.
Haluankin rohkaista kaikkia epävarmassa tilanteessa olevia edesmenneen presidenttimme Koiviston sanoin: “Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Raino Ojala, kunnanvaltuutettu, sivistyslautakunnan puheenjohtaja, Keskusta


