Sukel­lus van­hoi­hin aar­tei­siin

Titta Viinamäki pohtii, että tällaisia hienouksia ei nykyään näykään satamissa tai lentokenttien matkatavarahihnoilla.Titta Viinamäki pohtii, että tällaisia hienouksia ei nykyään näykään satamissa tai lentokenttien matkatavarahihnoilla.

Kui­va­nie­me­läi­sen Jor­ma Hal­tun syn­nyin­ko­dis­ta löy­tyy monen­lai­sia itse­teh­ty­jä käyt­tö­esi­nei­tä jopa 1700-luvul­ta saak­ka. 16-vuo­tias Tit­ta Vii­na­mä­ki pää­si kat­se­le­maan esi­nei­tä ja poh­ti­maan, mitä eroa­vai­suuk­sia van­hoil­la esi­neil­lä on ver­rat­tu­na nyky­ai­kai­sin ja kuin­ka maa­il­ma on muut­tu­nut aiko­jen saa­tos­sa.

Maa­seu­tu­pi­tä­jis­sä on ollut monen­lai­sia itseop­pi­nei­ta tai­ta­jia, mui­den muas­sa sep­piä, kup­pa­rei­ta ja suu­ta­rei­ta.

– Raa­ka-ainei­na on käy­tet­ty mitä talois­ta on sat­tu­nut löy­ty­mään, ker­too Jor­ma Halt­tu.

Hänen omis­ta­man­sa van­hin tava­ra on vuo­del­ta 1753 peräi­sin ole­va jau­ho­vak­ka. Se on ollut kovas­sa käy­tös­sä aikoi­naan.

– Ame­ri­kan arkun toi lai­val­la Suo­meen 1900-luvun alku­puo­lel­la pap­pa­ni Niklas Halt­tu, Jor­ma ker­too.

Tit­ta Vii­na­mä­ki ihas­te­li ark­kua. Titan mie­les­tä sen värit oli­vat hie­not, ja Ame­ri­kan ark­ku lait­toi­kin poh­ti­maan, mil­lais­ta mat­kus­ta­mi­nen on ollut ennen. Nyt, nor­maa­lio­lois­sa, vain varat­tai­siin len­not ja len­net­täi­siin ulko­mail­le.

– Help­po mat­kus­ta­mi­nen on nyky­ai­kaa tote­aa Tit­ta. Ennen ei ole tar­vin­nut miet­tiä ilmas­ton­muu­tos­ta­kaan.

Jor­ma Halt­tu ker­too, että suk­set ovat olleet ennen maa­seu­dul­la suu­ri hel­po­tuk­sen tuo­ja kul­ke­mi­seen tal­viai­koi­na. Esi­mer­kik­si kou­lu­mat­ko­ja siva­koi­tiin reip­paas­ti.

– Nämä suk­set ovat talon­väen itse teke­mät. Suk­sia val­mis­tet­tiin yleen­sä koi­vus­ta. Näi­hin suk­siin on myö­hem­min lisät­ty Nokian kumis­ta jalan alle pala­set lisää­mään kes­tä­vyyt­tä, Jor­ma ker­too.

Tit­ta Vii­na­mäen mie­les­tä suk­set oli­vat pai­na­vat ja kun ne otti käteen, tuli heti hie­no van­han ajan tun­nel­ma.

– Aivan kuin oli­si itse talon pii­ka tai emän­tä ja voi­si kuvi­tel­la hiih­tä­vän­sä han­gil­la näil­lä. Tänä kevää­nä se oli­si näin tou­ko­kuus­sa­kin vie­lä mah­dol­lis­ta Tit­ta nau­rah­taa.

Suu­ta­rin­ta­va­rat kuu­lui­vat nekin Niklas Hal­tul­le, joka har­ras­tuk­se­naan val­mis­ti ken­kiä sekä kint­tai­ta. Les­te­jä on sääs­ty­nyt monen­ko­koi­sia ihan pik­ku­lap­sen jalan koos­ta aina aikui­sen mie­hen ken­gän kokoon saak­ka.

Kah­vi­myl­ly on Tital­le uusi tut­ta­vuus. Se lait­taa­kin hänet poh­ti­maan, että nyky­ään kah­via kei­tel­lään nopeas­ti pit­kin päi­vää. Ennen on pitä­nyt kah­vin­pa­vut jau­haa ensin ja hel­lal­la kei­tel­lä sit­ten pan­nu­kah­vit.

Jor­ma Halt­tu on kir­joit­ta­jan isä