Mie­li­pi­de: Rat­sas­tus ei ole helppoa

Olet­ko kos­kaan teh­nyt yhteis­työ­tä noin 500 kiloi­sen eläi­men kans­sa? Olet­ko kos­kaan tip­pu­nut kor­keal­ta nopeas­ta vauh­dis­ta? Olet­ko kos­kaan pelän­nyt oman hen­ke­si edes­tä olles­sa­si eläi­men kans­sa teke­mi­sis­sä? Moni ihmi­nen vas­tai­si ei.

Olen vuo­sien var­rel­la kuul­lut mon­ta ker­taa ihmis­ten sano­van rat­sas­tuk­sen ole­van todel­la help­poa ja väit­tä­vän, ettei se ole urhei­lua. Mut­ta näin asia ei ole. Hevo­nen on pai­na­va, iso ja arvaa­ma­ton eläin, jol­la on kova tah­to. Rat­sas­tuk­ses­sa pitää muis­taa pal­jon pie­niä, muka yksin­ker­tai­sia asioi­ta, jot­ka paran­ta­vat omaa ja hevo­sen tur­val­li­suut­ta. Lisäk­si rat­sas­tuk­ses­sa käy­te­tään pal­jon sel­lai­sia lihak­sia, joi­ta ei ole mah­dol­lis­ta tree­na­ta perus­lii­kun­nal­la tai lihas­kun­tot­ree­nil­lä. Rat­sas­tus kehit­tää eri­tyi­ses­ti syviä vat­sa­li­hak­sia ja lan­tion­poh­ja­li­hak­sia. Tämän lisäk­si se kehit­tää hui­mas­ti tasa­pai­noa ja reak­tio­ky­kyä. Näi­tä­kin asioi­ta on haas­ta­va tree­na­ta muuten.

Itse olen har­ras­ta­nut rat­sas­tus­ta mon­ta vuot­ta, mut­ta olen sil­ti ihan aloit­te­li­ja kil­pai­li­joi­den ja mui­den koke­nei­den rat­sas­ta­jien rin­nal­la, jot­ka ovat har­joi­tel­leen vuo­sia pal­jon asioi­ta hevo­sen kans­sa. Pai­na­van ja arvaa­mat­to­man eläi­men kans­sa tou­hua­mi­nen ei ole mitään hel­poin­ta puu­haa. Mones­ti olen jou­tu­nut kär­si­mään kipeis­tä haa­vois­ta ja pai­kois­ta kehos­sa. Mon­ta ker­taa olen hevo­sen kans­sa har­joi­tel­lut asioi­ta, mil­loin tulok­set­ta, mil­loin tulok­sil­la. En ole sil­ti luo­vut­ta­nut. Hyvä hevos­har­ras­ta­ja ei saa luo­vut­taa, sil­lä vas­toin­käy­mi­siä ja epä­on­nis­tu­mi­sia tulee kai­kil­le pakostakin.

Minus­ta kaik­ki ihmi­set, jot­ka väit­tä­vät rat­sas­tuk­sen ole­van help­poa, voi­vat itse kii­ve­tä hevo­sen sel­kään ja kokeil­la sitä, eivät­kä väit­tää asias­ta ilman koke­mus­ta. Aja­tuk­se­si rat­sas­tuk­ses­ta muut­tuu var­mas­ti heti ensim­mäi­sen rat­sas­tus ker­ran jäl­keen. Kan­nat­taa aloit­taa pie­nin aske­lin ja ede­tä oman kehi­tyk­sen mukaan. Jos har­ras­ta­jat ker­to­vat, että rat­sas­tus ei ole urhei­lua, he eivät osaa rat­sas­taa niin hyvin, että rat­sas­tus­ta voi­si olla heil­le urhei­lua. Kehit­ty­neem­mät rat­sas­ta­jat ovat parem­mal­la tasol­la ja heil­le rat­sas­tus on puh­das­ta urhei­lua, kos­ka he teke­vät rat­sas­taes­sa enem­män töi­tä hevo­sen kans­sa ja jou­tu­vat myös sitä kaut­ta käyt­tä­mään enem­män omaa var­ta­lo­aan ja lihaksia.

Rat­sas­tus on siis vai­kea tai­to­la­ji ja vaa­ti­va har­ras­tus. Sii­nä sinun pitää hal­li­ta sinua vii­si ker­taa isom­pi eläin ja saa­da se mene­mään sinun alla­si halua­mal­la­si taval­la. Sii­nä pitää olla hyvä tasa­pai­no ja perik­sian­ta­ma­ton luon­ne, kos­ka rat­sas­tus­tai­to­ja ei muu­ta­mas­sa päi­väs­sä ole mah­dol­lis­ta oppia. Pitää luot­taa hevo­seen ja olla roh­kea. Hevo­set ovat tera­peut­ti­sia eläi­miä ja monel­le ihmi­sel­le tree­ni­ka­ve­rin lisäk­si hyvä ja tär­keä ystävä.

Hep­pa­tyt­tö Hyrystä