Kel­lo­mies, Nöö­ti ja muu­ta­ma muu ihi­me­te­li­vät, kun poruk­kaa ei tun­tu­nut saa­pu­van Illiin, vaik­ka kel­lo ala­ko olla lähel­lä kuut­ta. Ari ja Arja­kin ili­maan­tui­vat met­täs­tä. Vähin erin ala­ko saa­pua juok­si­joi­ta ja kir­kon­penk­ki­kin täyt­tyä. Syyk­si pali­jas­tu se, että ruot­ta­lai­nen juna oli läh­te­nyt vää­ril­le rai­teil­le ja kulu­ki maan­tiel­lä. Sii­tä­hän syn­tyi maho­ton kömä ja lii­ken­ne ruuh­kaan­tu totaa­li­ses­ti. Kir­kon­pen­kil­lä ihi­me­tel­tiin naa­pu­ri­maan vetu­ri­mies­ten järi­jen­juok­sua. Väli­kan­kaan Ant­ti tie­si, että naa­pu­rit mat­kaa­vat Ouluun huol­let­ta­vak­si. Kir­kon­pen­kin väki otti voi­mak­kaas­ti kan­taa naapureihin: