Työt­tö­myy­den kas­vu, talous­krii­sit, luon­non­ka­ta­stro­fit, lähi­suh­de­vä­ki­val­ta, alko­ho­lis­mi, las­ten pahoin­voin­ti, nuo­ri­son masen­tu­nei­suus, van­hus­ten heit­teil­le­jät­tö, lap­si­per­hei­den köy­hyys, rasis­mi… Täs­sä joi­ta­kin uuti­sai­hei­ta, joi­ta vii­me aikoi­na on tie­do­tus­vä­li­neis­sä näky­nyt. Vähem­mäs­tä­kin tulee ala­ku­loi­sek­si ja suu­pie­let kään­ty­vät roikkumaan.

Vaik­ka minä puhui­sin ihmis­ten ja enke­lien kie­lil­lä mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, oli­sin vain kumi­se­va vas­ki tai heli­se­vä sym­baa­li. Vaik­ka minul­la oli­si pro­fe­toi­mi­sen lah­ja, vaik­ka tun­ti­sin kaik­ki salai­suu­det ja kai­ken tie­don ja vaik­ka minul­la oli­si kaik­ki usko, niin että voi­sin siir­tää vuo­ria, mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en oli­si mitään. Vaik­ka jakai­sin kai­ken omai­suu­te­ni näl­kää näke­vil­le ja vaik­ka antai­sin polt­taa itse­ni tules­sa mut­ta minul­ta puut­tui­si rak­kaus, en sil­lä mitään voittaisi.