Kou­lu­lai­sen kip­sis­sä ole­va jal­ka voi­daan huo­mioi­da lii­kun­ta­tun­neil­la hyvin, se on mää­rä­ai­kai­nen ja kon­kreet­ti­nen. Miten sen sijaan huo­mioi­daan pysy­vä, vähem­män näky­vä tai jopa vaih­te­le­va tuen tar­ve? Esi­mer­kik­si ais­ti­herk­kyys tulee esiin eri ympä­ris­töis­sä eri taval­la. Kou­lus­sa las­ta voi kuor­mit­taa mm. isot ryh­mät, äänet, muut ihmi­set tai jous­ta­mat­to­mat vaa­ti­muk­set. Ulko­puo­lel­le jää­mi­sen tun­ne lisää ris­kiä tul­la kiusa­tuk­si ja oikeus tur­val­li­seen kou­lun­käyn­tiin vaa­ran­tuu. Sopi­ma­ton tuki voi joh­taa pahim­mil­laan kou­lua­käy­mät­tö­myy­teen, mikä on jo nyt kas­va­va ongelma.

Taan­noin suo­pel­to­ja rai­van­nut vil­je­li­jä ihmet­te­li, mik­si tur­peen poh­jal­la voi olla niin iso­ja tuk­ki­puun kan­to­ja. Ne eivät voi­neet olla peräi­sin umpeen sois­tu­nees­ta pikkulammesta.