Olim­me nyt per­jan­tai­na naut­ti­mas­sa Iin Kärk­käi­sen uudes­sa kii­na­lais-japa­ni­lai­ses­sa ravin­to­las­sa. Todel­la pal­jon monen­lai­sia mauk­kai­ta ruo­kia. Huo­ma­sim­me, kun kak­si tyt­töä, toi­nen pie­ni, var­maan ala­kou­lu­lai­nen tuli­vat myös jonoon. Pik­ku­tyt­tö otti ensim­mäi­se­nä vii­si eri­lais­ta lei­vos­ta. Myös sus­hi­pa­lo­ja. Aikan­sa sii­nä miet­ti ja haki pui­kot. Tar­jol­la oli myös lusi­koi­ta. Ei tien­nyt, että miten syö­dään, joten leik­ki ruu­an kans­sa. Pöy­tään jäi­vät nel­jä lei­vos­ta ja yksi pui­koil­la kai­vet­tu lei­vos sekä sus­hi­pa­lat. Ker­ron tämän sik­si, kun oli ikä­vä kat­soa täl­lais­ta tou­hua. Ruu­at ovat tar­koi­tet­tu syö­tä­väk­si, eikä leik­ki­mis­tä var­ten. Van­hem­mat, käy­kää las­ten kans­sa yhdes­sä ensin, että oppi­vat miten toi­mia täl­lai­ses­sa paikassa.

Lap­suu­te­ni Iin Huo­vis­ky­län ran­ta­tör­mäl­lä on jät­tä­nyt monen­mois­ta kult­tu­rel­lis­ta muis­ti­jäl­keä ja his­to­ri­aa 50-–60-luvun kyläyhteisöstä.

Ohoh..sano Iiläinen..kerranki jär­ke­vä valtuustoaloite…vuoro vuo­sin valit­ta­va Iiläi­nen, Isä tai Äiti. Tur­haa noi­ta van­han­po­jan ja pii­an valin­to­ja tehhään…eivät tiiä kas­va­tus­työs­tä höy­kä­sen pölläystä…pehva ja maha vaan leviää.