Nyt kun syk­syi­set rönt­tä­ke­lit alka­vat olla taka­na­päin, kel­lon vii­sa­rit on siir­ret­ty tal­viai­kaan, kul­ku­vä­li­nei­siin vaih­det­tu nas­ta­ren­kaat, itsel­le läm­pi­mät kal­sa­rit ja vint­ti­ko­me­ros­ta van­ha tal­vi­tak­ki, voi­ta­neen tal­vi­kausi lausua ter­ve­tul­leek­si. Kii­rei­sim­mät sytyt­te­le­vät jo jou­lu­na­lus­va­lo­ja ja jou­lu­myy­jäis­ten aika on ovella.

Maa­il­mas­sa on nyt pal­jon pahuut­ta, suo­ras­taan ilkeyt­tä. Tämä kaik­ki lähes yksi­no­maan yhden nar­sis­ti­sen hen­ki­lön takia. Tulee mie­leen van­ha satu “Kei­sa­rin uudet vaat­teet”. Sii­nä kan­sa ylis­tää suu­reen ääneen ja maa­han heit­täy­tyen kei­sa­rin uusia vaat­tei­ta. Pai­kal­le tulee pie­ni lap­si joka huu­dah­taa: “MUTTA EIHÄN KEISARILLA OLE LAINKAAN VAATTEITA!”