Har­taus: Kah­den val­ta­kun­nan kansalaisina

Samu­li Ruusuvuori.

Tule­van sun­nun­tain Raa­ma­tun teks­tit ker­to­vat meil­le toi­saal­ta ihmi­sen osas­ta ja teh­tä­väs­tä tääl­lä maan pääl­lä, toi­saal­ta uskos­ta Juma­lan voi­maan ja huo­len­pi­toon sekä lupauk­seen tai­vaas­ta. Kris­ti­tyn tulee teh­dä työ­tä ja raken­taa tätä maa­ta, kas­vat­taa uut­ta suku­pol­vea ja toi­mia koti­seu­tun­sa par­haak­si. Työn teke­mi­nen tuli ihmi­sen osak­si jo aiko­jen alus­sa ja se kes­tää aiko­jen lop­puun asti: ”Niin kau­an kuin maa pysyy, ei lak­kaa kyl­vö eikä kor­juu” (1. Moos. 8:22).

Työn vuok­si ihmi­nen jou­tuu näke­mään vai­vaa, mut­ta Juma­la on myös luvan­nut siu­na­ta sen. Tätä siu­naus­ta me saam­me myös pyy­tää Juma­lal­ta: ”Toi­mi­kaa sen kau­pun­gin par­haak­si, johon minä olen tei­dät siir­tä­nyt. Rukoil­kaa sen puo­les­ta Her­raa, sil­lä sen menes­tys on tei­dän­kin menes­tyk­sen­ne.” (Jer. 29:7). Paa­va­li neu­voi rukoi­le­maan, jot­ta jokai­nen sai­si viet­tää rau­hal­lis­ta ja arvo­kas­ta elä­mää ja uskoa vapaasti.

Pyhän teks­tit neu­vo­vat myös kun­nioit­ta­maan esi­val­taa, sil­lä Raa­ma­tun mukaan ihmi­sil­le annet­tu val­ta on läh­töi­sin Juma­lal­ta. Toi­saal­ta esi­val­ta voi jos­kus käyt­tää tätä val­taa vää­rin ja toi­mia Juma­lan tah­don vas­tai­ses­ti: sen seu­rauk­se­na kris­tit­ty saat­taa jou­tua vai­ke­aan tilan­tee­seen. Sil­loin saa pyy­tää lujuut­ta pysyä kuu­liai­se­na Juma­lan sanan opetukselle.

Näi­tä haas­ta­via tilan­tei­ta oli Jee­suk­sen seu­raa­jil­la jo kris­ti­nus­kon alku­vai­heis­sa. He koh­ta­si­vat vai­no­jen vuok­si äärim­mäi­sen ras­kai­ta het­kiä, joi­den kes­kel­lä usko Jee­suk­seen jou­tui suu­rel­le koe­tuk­sel­le. Jee­sus näki tämän ennal­ta ja roh­kai­si ole­maan pel­kää­mät­tä nii­tä, jot­ka voi­vat vie­dä heil­tä hen­gen. Ennem­min tuli pelä­tä sitä, joka voi sekä riis­tää hen­gen että syös­tä ihmi­sen kadotukseen.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min alku­puo­lel­la on ker­to­mus Paho­lai­ses­ta, joka koet­te­li Jee­sus­ta ja yrit­ti saa­da hänet lan­kea­maan. Jee­sus voit­ti nuo kiusauk­set Juma­lan sanan avul­la. Tämä on esi­merk­ki­nä Jee­suk­sen seu­raa­jil­le, jot­ka jou­tu­vat tänä­kin aika­na käy­mään kamp­pai­lua Juma­lan vas­tus­ta­jaa ja syn­tiä vas­taan. Juma­lan sana ja sen lupauk­set ovat edel­leen voi­ma­na ja valo­na, ja nii­hin saa tur­vau­tua eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun pel­ko yrit­tää val­la­ta tilaa sydä­mes­sä. Jee­sus sanoi: ” Var­pusia saa kah­del­la koli­kol­la vii­si, eikö niin? Sil­ti Juma­la ei unoh­da yhtä­kään niis­tä. Tei­dän jokai­nen hius­kar­van­ne­kin on las­ket­tu. Älkää siis pelät­kö. Olet­te­han te arvok­kaam­pia kuin kaik­ki var­puset.” Toi­ses­sa koh­taa hän sanoo: “Älköön sydä­men­ne olko levo­ton. Usko­kaa Juma­laan ja usko­kaa minuun. Minun Isä­ni kodis­sa on mon­ta huo­net­ta — enhän minä muu­ten sanoi­si, että menen val­mis­ta­maan teil­le asuin­si­jan. Minä menen val­mis­ta­maan teil­le sijaa mut­ta tulen sit­ten takai­sin ja nou­dan tei­dät luok­se­ni, jot­ta sai­sit­te olla siel­lä mis­sä minä olen.”

Täl­lai­set sanat ovat hyvin roh­kai­se­via: samal­la kun hoi­dam­me meil­le osoi­tet­tua teh­tä­vää tääl­lä maan pääl­lä, me saam­me kah­den val­ta­kun­nan kan­sa­lai­si­na luot­taa Juma­lan huo­len­pi­toon ja ammen­taa voi­maa lupauk­ses­ta, että tai­vaan Isäl­lä on lap­sian­sa var­ten varat­tu paik­ka tai­vaal­li­ses­sa isän­maas­sa. Kris­tuk­seen uskoen ja Juma­lan armoon tur­va­ten me saa­vu­tam­me ker­ran tuon tule­van isänmaan.

Samu­li Ruusu­vuo­ri, vs. seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta