Peh­mo­le­lu­jen seikkailuja

Seik­kai­lu yöllä

Oli­pa ker­ran koi­ran­pen­tu jon­ka nimi oli Ves­se­li. Ves­se­li halusi olla roh­kea. Erää­nä päi­vä­nä hän kadot­ti lem­pi­le­lun­sa. Hän päät­ti läh­teä etsi­mään sitä. Illal­la hän läh­ti koto­aan. Hän kul­ki kadul­la. Yö oli hil­jai­nen ja mus­ta. Yhtäk­kiä jos­tain kuu­lui kum­mal­lis­ta ään­tä jal­ko­jen kipi­tys­tä. Kul­man takaa tuli mus­ta kis­sa. Hänel­lä oli Ves­se­lin lelu. Ves­se­li kaap­pa­si lelun ja juok­si kar­kuun. Kis­sa juok­si perään. Samas­sa kis­sa­no­mis­ta­ja nap­pa­si kis­san kiin­ni. Hän vei sen kotiin ja Ves­se­li juok­si samaa reit­tiä kotiin.

Albin Kont­ti­nen 1E

 

Nipen met­sä­ret­ki

Nip­pe oli pie­ni ketun poi­ka. Nip­pe rakas­ti mar­jo­ja. Se meni met­sään syö­mään mar­jo­ja. Siel­lä se mais­toi mus­tik­kaa, hil­laa, puo­luk­kaa ja varik­sen­mar­jaa. Mut­ta siel­lä oli myös sie­niä ja Nip­pe meni mais­ta­maan nii­tä­kin. Yksi sie­nis­tä oli myrk­ky­sie­ni. Nip­pe sai­ras­tui tosi pahas­ti. Onnek­si Nip­pe para­ni nopeas­ti. Ja se oppi ettei sen­kal­tai­sia sie­niä kan­na­ta syödä.

Vee­ra Kit­ti 2E

 

Käär­mei­nen

Oli­pa ker­ran käär­me jon­ka nimi oli Käär­mei­nen. Hän oli vih­reä käär­me. Se asui kolos­sa puun vie­res­sä. Yhte­nä päi­vä­nä se läh­ti len­kil­le. Hän oli menos­sa toi­sen käär­meen luo. Mut­ta käär­mei­sen eteen tuli ket­tu. Käär­mei­nen läh­ti kar­kuun. Hänen kyl­ki osui kep­piin. Ket­tu ei ollut hänen peräs­sä. Käär­mei­nen läh­ti sai­raa­laan. Kun se oli käy­nyt sai­raa­las­sa Käär­mei­nen oli terve.

Len­ni Ekholm 2E

 

Tari­na ilveksestä

Oli­pa ker­ran pie­ni ilves nimel­tä Mur­re. Se leik­ki val­ta­van kiven luo­na. Mur­re näki vet­tä. Se loik­ka­si sin­ne. Mut­ta pik­ku Mur­re ei osan­nut uida. Vir­ta vei sen kau­as. Mur­ren emo kuu­li sen mau­ku­mi­sen ja tuli aut­ta­maan. Mur­re meni kotiin ja nuk­kui hyvin emon­sa kanssa.

Mira Luuk­ko­nen 1E

 

Sam­mak­ko seikkailee

Oli­pa ker­ran sam­mak­ko. Hänen nimen­sä oli Sami. Ker­ran Sami meni käve­lyl­le. Hän tuli yllät­täin aukeal­le. Yhtäk­kiä hän tipah­ti kuop­paan. Ja sit­ten… tumps! Hän oli kuo­pan poh­jal­la. Sami miet­ti vaik­ka pää­si­sin ylös olen eksyk­sis­sä. Yhtäk­kiä Sami herä­si. Huh oli­pa se kau­hea uni.

Aale Väy­ry­nen 1E 

 

Onni eksyi

Oli­pa ker­ran pie­ni koi­ra. Koi­ran nimi oli Onni. Onni läh­ti käve­lyl­le. Sit­ten Onni meni met­sään. Kun se oli kävel­lyt syvem­mäl­le met­sään se huo­ma­si ettei tien­nyt mis­sä koti oli. Mut­ta sit­ten se näki lumes­sa jäl­jet. Se seu­ra­si jäl­kiä ja löy­si kotiin.

Kii­ra Romp­pai­nen 1E

Jut­tu on syn­ty­nyt osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.