Levyl­li­nen täyt­tä tavaraa

lieteAllas eli Ari Kemppainen (Senator A), Antti Kauppila (Aadolf Saasta) JP Sillanpää (Maisteri Mätä) ja Pasi Pirkola (Benito Syväkyntö). Sillanpää on kiiminkiläinen musiikkimies ja äidinkielenopettaja, jolla ei projektit lopu.lieteAllas eli Ari Kemppainen (Senator A), Antti Kauppila (Aadolf Saasta) JP Sillanpää (Maisteri Mätä) ja Pasi Pirkola (Benito Syväkyntö). Sillanpää on kiiminkiläinen musiikkimies ja äidinkielenopettaja, jolla ei projektit lopu.

Tyr­nä­vän Lep­pio­jal­ta put­kah­ti heti uuden vuo­den aluk­si maa­il­maan kii­min­ki­läi­siä­kin säkei­tä ja soin­tu­ja sisäl­tä­vä punk­rock-jul­kai­su Pyhä täh­ti­pyö­rä. Jul­kai­sun isä, lie­teAl­las, on punkbän­di, jos­sa kii­min­ki­läi­nen JP Sil­lan­pää lau­laa. Hänen lisäk­seen lie­teAl­taa­seen kuu­luu basis­ti Ant­ti Kaup­pi­la, rum­pa­li Ari Kemp­pai­nen ja kita­ris­ti Pasi Pir­ko­la. Levyn taus­toil­la kuul­laan myös Mer­ja Sil­lan­pää­tä ja Anna Kaup­pi­laa.

Levy on bän­din kym­me­nes, vii­des sel­lai­nen, jos­sa bän­di on trion sijaan kvar­tet­ti­na. Uudel­la levyl­lä on 13 kap­pa­let­ta. Niis­sä kuu­luu se, mikä alkoi jo yhtyeen edel­li­sen levyn koh­dal­la: Rymy­punk ei enää täy­tä jul­kai­sua, mut­ta vie­lä sitä­kin on toki tar­jol­la. Soi­tan­to ja bii­sit ovat aiem­paa enem­män hevi- ja metal­li­musii­kin maa­il­mas­ta. Mät­töä se on joka tapauk­ses­sa, ei mitään kevyt­tä kau­raa, vaik­ka jos tar­koin kuun­te­lee, saat­taa seas­sa olla jotain popah­ta­vaa­kin. Jokai­sel­le jotakin.

Levyn nimi­bii­si Pyhä täh­ti­pyö­rä tuo mie­leen Y.U.P.-poljennon, ras­kaam­mal­la kädel­lä pai­net­tu­na. Eikä se ole ainoa. Kai­ken lisäk­si Sil­lan­pään per­soo­nal­li­nen soun­di kai­kuu välil­lä Jark­ko Mar­ti­kai­sen tapaan. Sanai­lu kap­pa­leis­sa on monipuolista.

Val­tao­san uuden levyn sävel­lyk­sis­tä on teh­nyt Pir­ko­la, jon­ka tuo­tok­siin sanat sor­vaa Kaup­pi­la. Kemp­pai­nen ja Sil­lan­pää osal­lis­tu­vat sovit­ta­mi­seen, ja niin kap­pa­leet saa­vat lopul­li­sen muo­ton­sa. Vaivatta.

– Pun­kin teke­mi­nen lie­teAl­taal­le on yhtä help­poa kuin per­seen pyy­hin­tä moot­to­ri­sa­hal­la, sii­nä ei kau­aa nok­ka tuhi­se, JP Sil­lan­pää kuvailee.

Hänen mukaan­sa tuo­tos on sitä samaa, mitä ennen­kin, mut­ta se ei saa­ta bän­diä mur­heel­li­sek­si, vaan päin vastoin.

– Teem­me edel­leen musan suh­teen juu­ri niin kuin mei­tä sat­tuu huvit­ta­maan. Tämä on mah­dol­lis­ta, kos­ka emme ole sidok­sis­sa mihin­kään tahoon, joka ker­toi­li­si, mil­le aletaan.

Luon­nol­li­ses­ti Pyhä täh­ti­pyö­rä on teki­jöi­den­sä mukaan paras­ta, mitä heil­tä on ulos tul­lut. Soun­di­kin on mehe­vöi­ty­nyt. Vuo­det teke­vät teh­tä­vän­sä, mut­ta totuus ei ole unohtunut.

Levyn teko ajoit­tui koro­na­pan­de­mian syn­nyt­tä­mään outoon aikaan, joten teke­mi­nen­kin oli poik­keuk­sel­lis­ta. Bän­din soit­to-osas­to veti vuo­rol­laan poh­jat levyl­le, JP Sil­lan­pää ja muut lau­la­mi­seen osal­lis­tu­neet kau­hoi­vat vokaa­lit pääl­le. Tulok­se­na stu­dio­li­ve, sil­lä jäl­kio­tok­sia ei juu­ri­kaan kai­pail­tu. Aika­tau­lu hiu­kan venäh­ti, mut­ta nyt tam­mi­kuun lopus­sa Pyhä täh­ti­pyö­rä saa­daan ulos sekä CD:nä Levy­kaup­pa Äksään että net­tiin, muun muas­sa Spotify-jakeluun.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.