Asiat ovat parem­min kuin luu­lem­me

Posi­tii­vi­set uuti­set ovat koro­na­vi­ruk­sen täyt­tä­mäs­sä uutis­vir­ras­sa olleet har­vas­sa. Tilas­tot tau­tiin kuol­lei­den mää­räs­tä, uusis­ta tar­tun­nan­saa­jis­ta, kon­kurs­seis­ta, pörs­si­kurs­sien las­kuis­ta ja niin edel­leen ovat olleet masen­ta­vaa luet­ta­vaa.

Eivät­kä uuti­set ennen kan­sain­vä­lis­tä pan­de­mi­aa olleet juu­ri parem­pia. Ilmas­ton­muu­tos, Syy­rian sota, kes­tä­vyys­va­je ja monet muut ongel­mat ja konflik­tit lähel­lä ja kau­ka­na täyt­tä­vät uuti­set vii­kos­ta ja vuo­des­ta toi­seen.

Syn­kän uutis­vir­ran väliin tun­tuu huo­jen­ta­val­ta lukea kan­sain­vä­li­sen ter­vey­den­huol­lon pro­fes­so­rin Hans Ros­lin­gin kir­jaa Fak­to­jen maa­il­ma, joka todis­te­lee, että ”asiat ovat parem­min kuin luu­lem­me” ja, että ”maa­il­ma yli­mal­kaan muut­tuu parem­mak­si”. Ros­lin­gin väit­teet eivät perus­tu self help-oppai­den opet­ta­maan posi­tii­vi­sen ajat­te­lun ten­hoon, vaan raa­koi­hin tilas­to­fak­toi­hin.

Esi­mer­kik­si Ros­lin­gin esit­te­le­mä tie­to sii­tä, että kah­den­kym­me­nen vii­me vuo­den aika­na äärim­mäi­ses­sä köy­hyy­des­sä elä­vän väes­tön mää­rä maa­il­mas­sa on lähes puo­lit­tu­nut, tun­tuu mel­kein lii­an hyväl­tä ollak­seen tot­ta. Myös se tosia­sia, että 80 pro­sent­tia maa­il­man alle vuo­den ikäi­sis­tä lap­sis­ta on roko­tet­tu jotain tau­tia vas­taan tai että sii­nä mis­sä maa­il­man 30-vuo­ti­aat mie­het ovat käy­neet kou­lua kym­me­nen vuot­ta, saman ikäi­set nai­set ovat saa­neet kulut­taa kou­lun penk­kiä yhdek­sän vuot­ta, tun­tu­vat vie­rail­ta ilta­uu­ti­sia kat­sel­les­sa tai päi­vän leh­teä sela­tes­sa.

Hitaas­ti tapah­tu­vat paran­nuk­set monis­sa tär­keis­sä asiois­sa eivät nouse otsi­koi­hin yhtä tehok­kaas­ti kuin uuti­set kata­stro­feis­ta ja onnet­to­muuk­sis­ta ja muun muas­sa tämä saa mei­dät luu­le­maan, että asiat ovat yhä huo­nom­min. Voi­si­ko olla niin, että tämä sama har­ha maa­il­man muut­tu­mi­ses­ta huo­nom­mak­si toi­mii myös pai­kal­li­sel­la tasol­la?

Kun kun­ta nos­taa kou­lu­kyy­din kilo­met­ri­ra­jaa, aja­tel­laan hel­pos­ti las­ten ase­man huo­non­tu­neen kun­nas­sa. Tähän arvioon ei sil­loin vai­ku­ta tie­to uusien leik­ki­puis­to­jen ja kou­lu­jen tai lii­kun­ta­hal­lin raken­ta­mi­ses­ta. Tai kun esi­te­tään yhden ter­veys­kes­kuk­sen sul­ke­mis­ta, aja­tel­laan, että ”kaik­ki muu onkin jo vie­ty” ja unoh­de­taan päi­vä­ko­ti, kou­lu, kir­jas­to, nuo­ri­so­ti­lat ja kaik­ki muu kyläl­le jää­vä kun­nal­li­nen hyvä.

Nega­tii­vi­sel­le ajat­te­lul­le voi löy­tää perus­tei­ta ihmis­la­jin evo­luu­tios­ta. Met­säs­tä­jä-keräi­li­jä-esi-isis­täm­me par­hai­ten pär­jä­si­vät ne ilon­pi­laa­jat, jot­ka osa­si­vat tun­nis­taa vaa­rat ja uhat ennal­ta. Nykyih­mi­sel­le vas­taa­va pes­si­mis­mi käy kui­ten­kin hel­pos­ti taa­kak­si.

Vaik­ka kehi­tys jois­sain asiois­sa kul­kee eit­tä­mät­tä huo­nom­paan­kin suun­taan ja ihmis­kun­nal­la on val­ta­via haas­tei­ta rat­kot­ta­va­naan, kan­nat­taa pitää mie­les­sä nyt koro­na-aika­na kyl­läs­ty­mi­seen asti hoet­tu pre­si­dent­ti Koi­vis­ton aja­tus sii­tä, että ”Ellem­me var­muu­del­la tie­dä, kuin­ka tulee käy­mään, olet­ta­kaam­me, että kaik­ki käy hyvin.”

Jus­si Kurt­ti­la, Iin kun­nan­val­tuus­ton 2. vara­pu­heen­joh­ta­ja, Kokoo­mus