Ran­ta­poh­jas­ta 31.7.1980: Van­ha muo­ri oli jo vuo­sia nos­ta­nut kan­sa­ne­lä­ket­tään kuit­taa­mal­la sen puu­mer­kil­lä, joka oli yksin­ker­tai­nen ris­ti. Ker­ran kui­ten­kin sat­tui niin, että muo­ri häm­mäs­tyt­ti vir­kai­li­jan täy­del­li­ses­ti vetäi­se­mäl­lä ris­tin­sä ympä­ril­le ympy­rän. Tut­tu vir­kai­li­ja häm­mäs­te­li mois­ta tekoa ja kysyi­kin sen syy­tä muo­ril­ta. Muo­ri vas­ta­si kevyes­ti hymäh­täen: “No se on nyt näh­kääs niin, että minä höy­räh­din van­hoil­la päi­vil­lä­ni mene­mään nai­mi­siin.” V.K. Haukipudas

Ran­ta­poh­jas­ta 17.7.1980: Ennen kul­jet­tiin hevo­sen kans­sa savo­tois­sa yli­mais­sa. Ker­ran oltiin menos­sa sel­lais­ta kai­raa, mis­sä oli vähän syöt­tö­paik­ko­ja. Erääs­sä talos­sa kah­vi­tel­tiin ja kysel­tiin mat­kaa seu­raa­vaan taloon. Talon emän­tä selit­ti hyvin vaka­va­na, että sitä oli ennen 7 kilo­met­riä, mut­ta kun jät­kät kaa­toi­vat juo­vus­päis­sään yhden pyl­vään, niin sitä on sit­ten kuusi. V.E.K.Kuivaniemi