Kodeis­sa on hyvin­voin­tim­me ydin. Kote­ja on eri­lai­sia, jokai­sel­la oma paik­kan­sa. Kun­pa kodeis­sa oli­si yhä tilaa lap­sil­le ja nuo­ril­le, van­hem­muus oli­si arvos­tet­ta­vaa ja sil­le annet­tai­siin tuki, jot­ta kas­va­tus­työ­tä kodeis­sa jak­se­taan teh­dä. Että koto­na oli­si lap­sel­le syli, johon istah­taa. Että per­heis­sä ehdit­täi­siin olla yhdes­sä, luo­da poh­jaa luot­ta­muk­sel­le ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le. Apua per­heil­le tulee olla tar­jol­la van­hem­pien jak­sa­mi­sen tuek­si sil­loin, kun he sitä tar­vit­se­vat, ei vas­ta tilan­tei­den krii­siy­tyes­sä. Mones­sa kodis­sa ele­tään yksin — omas­ta halus­ta tai ilman omaa halua. Kun­pa meil­lä jokai­sel­la oli­si tar­vit­taes­sa joku, joka tulee vie­rel­le ja kysyy, mitä sinul­le kuu­luu, ja kuuntelee.

Ii tun­ne­taan rau­hal­li­se­na asuin­paik­ka­na, jota ympä­röi upea ja moni­puo­li­nen luon­to. Täl­lai­nen ympä­ris­tö on hyvä perus­ta hyväl­le elä­mäl­le. Myös koke­muk­set yhtei­söl­li­syy­des­tä ja tur­val­li­suu­des­ta lisää­vät hyvin­voin­tia. Nii­hin me jokai­nen voim­me vai­kut­taa. Omil­la asen­teil­lam­me on suu­ri mer­ki­tys. Voim­me pyr­kiä ymmär­tä­mään ja kun­nioit­ta­maan toi­nen toi­siam­me sel­lai­si­na kuin olem­me. Voim­me luo­da myön­teis­tä ja lep­poi­saa ilma­pii­riä aivan yksin­ker­tai­sil­la asioil­la. Pelk­kä ystä­väl­li­nen kat­se tai ter­veh­dys voi antaa toi­sel­le hyvän mie­len – samoin kuin itselle.

Erään­lai­nen ihmis­koe meil­lä suo­ma­lai­sil­la nyt vuo­ros­sa tupla­vaa­lien muo­dos­sa. Jär­ke­vää toi­min­taa orga­ni­soin­nil­li­ses­ti ja talou­del­li­ses­sa mie­les­sä ehdot­to­mas­ti, mut­ta suo­riu­tuu­ko seka­lai­nen sau­na­kan­sam­me väri­vii­da­kos­sa ja neli­nu­me­roi­sis­sa­kin koo­deis­sa? Mie­len­kiin­nol­la niin tulos- kuin hyl­käys­pro­sent­te­ja seuraillen. 

Kevään var­ma merk­ki Oulus­sa on, kun viran­hal­ti­joi­den nos­ta­ma kes­kus­te­lu kou­lu­ver­kon supis­ta­mi­ses­ta alkaa. Samal­la esiin nouse­vat jo tois­ta­mi­seen yli­opis­ton kes­kus­ta­kam­pus sekä kau­pun­gin veto- ja pito­voi­man vah­vis­ta­mi­nen. Samaan aikaan las­ten ja nuor­ten hyvin­voin­ti vaa­tii huo­mio­ta, sil­lä yhä useam­pi kär­sii ahdis­tuk­ses­ta ja kou­lu­pu­dok­kuus näkyy jo alakouluissa.

Orpon hal­li­tus on muren­ta­nut hyvin­voin­ti­val­tio­tam­me koh­ta­lok­kaal­la taval­la. Kehi­tys ole enää oikeu­den­mu­kai­nen eikä tuo­ta sääs­tö­jä pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Hyvin­voin­tia­lueil­la ei ole vero­tusoi­keut­ta, mut­ta kun­nil­la on. Sik­si kun­nil­la on parem­mat mah­dol­li­suu­det teh­dä entis­tä enem­män ennal­taeh­käi­se­vää työ­tä hyvin­voin­nin edistämiseksi.

Har­ras­tuk­se­na kir­joit­ta­mi­nen on mie­le­käs­tä puu­haa. Enim­mäk­seen ne ovat osal­ta­ni mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia koke­muk­sen, vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tai tut­ki­muk­sen pohjalta.