Ita­lia­lai­nen kir­jai­li­ja Lui­gi Piran­del­lo on kir­joit­ta­nut vuon­na 1917 näy­tel­män “Niin on jos sil­tä näyttää.”

Ensi pyhää on sanot­tu puo­li­paas­to­sun­nun­taik­si, sil­lä se sijait­see kes­kel­lä paas­ton­ai­kaa. Paas­ton aika­na voim­me pyr­kiä yksin­ker­tai­seen elä­män­tyy­liin. Tär­kein­tä ei ole kui­ten­kaan ulko­nai­nen paas­to, kuten ruu­as­ta pidät­täy­ty­mi­nen, vaan tilan rai­vaa­mi­nen esi­mer­kik­si rukouk­sel­le, Raa­ma­tun luke­mi­sel­le, hil­jen­ty­mi­sel­le ja juma­lan­pal­ve­luk­sel­le joko vir­tu­aa­li­ses­ti tai pai­kan päällä.

Puhe­li­met piri­se­vät, ehdok­kai­den etsin­tä ja valin­nat ovat kii­vaim­mil­laan. Myös leh­det täyt­ty­vät mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sis­ta eli kun­nal­lis­vaa­lit ovat ovel­la ja ehdo­kas­han­kin­ta loppusuoralla.

Vie­täm­me paas­ton­ai­kaa, joka kut­suu mei­tä rau­hoit­tu­maan ja hil­jen­ty­mään. Arjes­sam­me kris­til­li­nen paas­to ei ole kovin tut­tu. Pikem­min­kin kii­re on joka­päi­väi­nen seuralainen.

Sikä­li kun alka­nut viik­ko ei tuo muka­naan uutis­ta kun­ta­vaa­lien siir­tä­mi­ses­tä koro­na­pan­de­mian takia, puo­lueil­la on vie­lä kak­si viik­koa aikaa täy­den­tää ehdo­kas­lis­to­jaan. Pian lis­to­jen jät­tä­mi­sen jäl­keen ehdok­kai­den peräs­sä ovat­kin jo sit­ten äänestäjät.

Oulus­sa on val­tion maan­tei­den ja kau­pun­gin katu­jen lisäk­si run­saas­ti yksi­tyis­ten yllä­pi­tä­miä yksi­tyis­tei­tä. Nii­den var­rel­la asuu ihmi­siä vau­vas­ta vaariin.