Ran­ta­poh­jas­ta 19.2.1981: Äiti lait­toi pik­ku poi­kan­sa Kui­va­nie­men ase­mal­ta junaan. Pojan oli mää­rä mat­kus­taa Ouluun. Äiti neu­voi poi­kaan­sa, joka ei osan­nut lukea, mut­ta osa­si las­kea. “Las­ke ase­mat ja jää sit­ten kah­dek­san­nel­la ase­mal­la pois junas­ta.” Kuin­ka olla­kaan, pojal­le junas­sa uni ja hän herä­si juu­ri, kun tul­tiin Iihin. Poi­ka kat­soi ulos ikku­nas­ta ja hätään­tyi, että se on jo yhdes­tois­ta ase­ma, nyt pian pois junas­ta. Niin poi­ka odot­te­li poh­joi­seen päin mene­vän junan ja las­ki, että kol­me ase­man väliä täy­tyy pala­ta takai­sin, että pää­see Ouluun. Ja niin­pä poi­ka tuli­kin takai­sin Kui­va­nie­meen. M.H. Kuivaniemi

Ran­ta­poh­jas­ta 5.2.1981: Lai­hial­la kyläi­le­mäs­sä ollut hen­ki­lö ker­toi, että kyl­lä siel­lä oli ystä­väl­lis­tä väkeä. – Älä nyt, ihan­ko tot­ta? kysyi­vät toi­set. – Kyl­lä, isän­tä kuo­ri peru­nat val­miik­si ja emän­tä vii­lin. Nimim. Eräs