Iis­sä pää­si vii­me vii­kol­la Iin Kärk­käi­sen jär­jes­tä­mäs­sä ampu­­ma­­ra­­ta-tapah­­tu­­mas­­sa tes­taa­maan usei­ta eri­lai­sia asei­ta val­vo­tus­ti asian­tun­ti­joi­den val­vo­van sil­män alla. Iin met­säs­ty­syh­dis­tyk­sen ampumaradalla.….. 

Suku­tut­ki­muk­seen pereh­ty­nei­tä iiläis­taus­tai­sia sekä muu­al­ta­kin lähia­lueil­ta ole­via alan har­ras­ta­jia kokoon­tui Ako­lan kar­ta­noon Poh­jois-Iihin semi­naa­ri­ta­pah­tu­maan, joka käyn­nis­tyi tutus­tu­mal­la Ako­lan nykyi­siin tiloi­hin ja nii­den käyt­töön. Kar­ta­non omis­ta­ja Tee­mu Kur­ke­la sekä hänen naa­pu­ris­sa asu­va suku­lai­sen­sa Juha Jäm­sä esit­te­li­vät raken­nuk­sen ullak­koa myö­ten ja ker­toi­li­vat myös kiin­teis­tön vaa­ti­mis­ta mit­ta­vis­ta kunnostustöistä. 

Ii tun­ne­taan van­ha­na Suur-Iin pitä­jä­nä. Täs­sä Iin his­to­ri­aa käsit­te­le­väs­sä jut­tusar­jas­sa otan esil­le pää­asias­sa vain nykyis­tä Iitä ja Yli-Iitä kos­ke­via asoi­ta. Ensim­mäi­nen kir­jal­li­nen mai­nin­ta Iis­tä on vuo­del­ta 1374, min­kä vuok­si Iin kun­ta ja seu­ra­kun­ta viet­tä­vät 650-vuo­tis­juh­lia. Ii kuu­lui aluk­si Pie­tar­saa­ren seu­ra­kun­taan, jos­ta siir­tyi Kemin seu­ra­kun­nan alai­suu­teen. Vuon­na 1445 Iis­tä tuli oma hal­lin­to­pi­tä­jä. Doku­ment­ti­vuon­na elet­tiin kes­kiai­kaa (n. 1150–1500 j.a.a). Mil­lai­nen Ii oli keskiajalla?

Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen mal­lin­ta­mia hiek­ka­särk­kiä etsi­tään Iis­sä. Mal­lin­nuk­set ovat ennus­tei­ta hiek­ka­särk­kien levin­nei­syy­des­tä, eivät var­maa tie­toa. Kesän ajan Perä­me­ren hiek­ka­sär­kil­le on teh­ty, ja teh­dään edel­leen sukel­luk­sia, jot­ta voi­daan paran­taa näi­tä mal­lin­nuk­sia ja yli­pää­tään tie­tää pitä­vät­kö ennus­tuk­set paik­kaan­sa. Kol­me Met­sä­hal­li­tuk­sel­le työs­ken­te­le­vää meri­bio­lo­gia on teh­nyt nel­jän vii­kon ajan sukel­luk­sia Iis­sä merel­lä tut­kien hiek­ka­särk­kiä sekä nii­den elä­mää. Nämä bio­lo­git ovat