Illin kir­kon­penk­ki­väel­lä riit­ti pari­kin tai­vas­te­lun aihet­ta hel­tei­ses­sä illas­sa. Ihi­me­tel­tiin oulu­lai­sen lii­to­kiek­ko­po­ru­kan per­soo­nal­lis­ta tapaa park­kee­ra­ta kaa­ro­jaan tiel­le poi­kit­tain. Ouvok­sut­taa­han se, kun ei ole tot­tu­nut vie­lä isoi­hin tapah­tu­miin kuten Iil­lin­juok­sui­hin, jois­sa saat­ta­pi olla tungosta.

Hel­let­tä pii­sa­si Illin­juok­su­jen aloit­taes­sa hei­nä­kuu­ta. Illan onnek­kain oli kir­kon­pen­kin har­ras kan­sa, joka sai istuk­sia var­joi­sil­la sijoil­laan. Pen­kit not­kui­vat kausi­kort­ti­lai­sis­ta ja vie­rai­le­vis­ta hen­ki­löis­tä, joil­le huo­maa­vai­ses­ti sija annet­tiin. Hämil­li­si­nä ja vai­vau­tu­nei­na kat­se­li­vat Lies-mie­het Arp­pa ja Osmo, Rekis­te­röi­ty­mä­tön, Jär­ven­pään Rek­sa, Tio­mi­lan legen­da, Jak­ki­lan Matit, Yli­ran­nan lau­la­va met­su­ri Esa Paka­nen ja lukui­sa satun­nais­ten par­vi juu­ri ennen start­tia sta­dio­nil­la juos­ten viu­hah­ta­nut­ta hyvä­kun­toi­sen näköis­tä hen­ki­löä. Kuka ja mik­si ili­man numeroa?