Poh­joi­sen Suo­men vii­mei­nen kul­ku­kaup­pias Kal­le Pel­ko­nen läh­tee tutul­le kier­rok­sel­leen koto­aan Jäälistä

Jääliläinen Kalle Pelkonen on yksi Suomen viimeisistä vanhanajan kulkukauppiaista. Mies on tien päällä edelleen 2–3 päivänä viikosta, myyden kylien ihmisille vaatetta. Talven tullen hän myy satoja valmistamiaan nahkakintaita, jotka ovat collegepaitojen, legginsien ja kerrastojen ohella yksi kulkukauppiaan suosituimmista tuotteista. Kuvassa Pelkonen leikkaa kintaiden nahkoja. (Kuva: Heikki Sarviaho)Jääliläinen Kalle Pelkonen on yksi Suomen viimeisistä vanhanajan kulkukauppiaista. Mies on tien päällä edelleen 2–3 päivänä viikosta, myyden kylien ihmisille vaatetta. Talven tullen hän myy satoja valmistamiaan nahkakintaita, jotka ovat collegepaitojen, legginsien ja kerrastojen ohella yksi kulkukauppiaan suosituimmista tuotteista. Kuvassa Pelkonen leikkaa kintaiden nahkoja. (Kuva: Heikki Sarviaho)

25.10.2022 00:01

Jääli

Jolok­sel­la, Man­ni­lan­jär­ven pääs­sä syn­tyi 1940-luvun lopul­la Kaar­lo (Kal­le) Pel­ko­nen, joka on vii­meis­ten kuu­den vuo­si­kym­me­nen aika­na tul­lut tutuk­si useil­le Ran­ta­poh­jan alu­een kylien asuk­kais­ta kul­ku­kaup­pi­aa­na, jon­ka käyn­tiä odo­tel­laan malt­ta­mat­to­ma­na. Pel­ko­sen punai­nen auto on usko­ma­ton aar­reark­ku, jos­ta löy­ty­vät lähes kaik­ki vaat­teet, mitä voi kuvi­tel­la tar­vit­se­van­sa. Eri­koi­suu­te­na Pel­ko­sel­la on myyn­nis­sä vuo­des­ta 1978 asti val­mis­ta­mi­aan nah­ka­kin­tai­ta, jot­ka hän leik­kaa ja yhteis­työ­kump­pa­ni lähia­lu­eel­ta ompe­lee valmiiksi.

Aika­naan kul­ku­kaup­piai­ta oli pal­jon, mut­ta Pel­ko­nen ker­too, että hänen tie­to­jen­sa mukaan Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä hänen lisäk­seen vain yksi toi­nen van­han­ajan kulkukauppias.

1975 vuon­na uran­sa alal­la aloit­ta­nut Pel­ko­nen ei ole iki­nä har­kin­nut lopet­ta­van­sa kier­tä­mis­tä, niin pal­jon yrit­tä­jä­hen­keä ja kaup­pi­uut­ta hänel­lä on veris­sään. Ennen kuin aloit­ti kul­ku­kaup­pi­aa­na, ehti hän muun muas­sa työs­ken­nel­lä Mää­tän lei­po­moau­ton kus­ki­na, olla töis­sä van­hem­pien­sa ASO-kau­pan asia­poi­ka­na Kor­ven­ky­läs­sä, käy­dä armei­jan ja työs­ken­nel­lä Poh­jo­lan Kaa­pe­lil­la. Vuon­na 1975 hän oli perus­ta­mas­sa Jää­lin gril­liä ja vuon­na 1978 vel­jen­sä kans­sa Las­sen Metal­lia. 1960- ja 1970-luku­jen tait­tees­sa Pel­ko­nen asui muu­ta­man vuo­den Ruot­sis­sa­kin. Sen jäl­keen per­he aset­tui Väli­ky­lään ja jon­kin vuo­den pääs­tä per­hee­seen syn­tyi poika.

– Olin teh­nyt kaup­paa pik­ku­po­jas­ta saak­ka. Myy­nyt kyniä ja kam­po­ja ja kai­ken­lais­ta muu­ta pien­tä. Tun­tui oikeal­ta rat­kai­sul­ta alkaa kul­ku­kaup­pi­aak­si, eikä tar­koi­tus ole lopet­taa, kun olen säi­ly­nyt niin hyväs­sä kun­nos­sa, vaik­ka olen leik­kaus­pöy­däl­lä­kin jou­tu­nut useam­paan ker­taan käy­mään. En osai­si jou­ti­laa­na olla.

Kun Pel­ko­nen ei ole tee kul­ku­kaup­pi­aan töi­tä, hän raken­taa. Raken­ta­mi­sen aikaa on mones­ti kevät, kun tiet ovat huo­nom­mas­sa kunnossa.

– Olen teh­nyt sau­na­mök­ke­jä ja raken­ta­nut jokusen talon­kin. Aina pitää olla jotain meneillään.

Alus­ta saak­ka Kal­le Pel­ko­nen on myy­nyt kylil­lä ja talois­sa vaat­tei­ta. Hän kier­si ihan ensim­mäi­se­nä muun muas­sa Kui­va­nie­men ja Oijär­ven alueil­la, jos­sa oli sii­hen aikaan pal­jon väkeä. Siel­lä hän kier­tää edel­leen­kin, ja vas­taan­ot­to on aina ollut hyvä. Väkeä riit­tää yhä ostok­sil­le, vaik­ka Pel­ko­nen myön­tää­kin, että monet kylät hil­je­ne­vät vauhdilla.Kylien van­hat ihmi­set kuo­le­vat ja talot jää­vät tyhjilleen.

Pel­ko­nen on tut­tu näky myös muun muas­sa Yli­kii­min­gis­sä, Hai­luo­dos­sa sekä ympä­ri Poh­jois-Poh­jan­maa­ta, Ete­lä-Lap­pia ja Kai­nuu­ta. Jos­kus kul­ku­kaup­pi­aan saat­taa näh­dä joil­lain mark­ki­noil­la­kin. Aiem­pi­na vuo­si­na hän oli asun­to­vau­nun kans­sa kulus­sa vii­kon­kin ker­ral­laan. Nykyi­sin Pel­ko­nen läh­tee autol­laan kulun pääl­le 2–3 ker­taa vii­kos­sa, jol­loin työ­päi­vä alkaa noin kel­lo yhdek­sän aamul­la ja takai­sin koto­naan Jää­lin Väli­ky­läs­sä hän on kuu­den aikaan illal­la käy­ty­ään 5–7 talos­sa. Sen jäl­keen on vuo­ros­sa vie­lä auton sii­vous ja lastaus.

Koh­teet, jon­ne kul­ku­kaup­pias suun­taa, vali­koi­tu­vat usein sen mukaan, mis­tä tutut asiak­kaat soit­ta­vat, että nyt oli­si hyvä tul­la käy­mään. Samal­le käyn­nil­le ker­tyy usein väkeä lähi­ta­lois­ta­kin, eikä asiak­kais­ta ole pulaa. Yleen­sä Pel­ko­nen käy samas­sa pai­kas­sa 2–3 ker­taa vuo­des­sa. Kil­pai­li­joi­ta hänel­lä ei ole kos­kaan ollut.

– Paras­ta täs­sä on, että saa poris­ta ihmis­ten kans­sa. Kii­re minul­la ei ole koskaan.

Pel­ko­sen autos­ta löy­tyy mie­hen sano­jen mukaan aina­kin sataa eri­lais­ta tuotetta.

– Sel­lais­ta ei oikein ole­kaan, mitä kysyt­täi­siin, mut­ta ei löytyisi.

Aiem­pi­na vuo­si­kym­me­ni­nä vil­la­pai­dat oli­vat asiak­kai­den kes­ken halut­tua tava­raa, samoin nais­ten lenin­git. Nyt näi­tä ei enää niin kysy­tä, mut­ta col­le­ge­pai­dat ovat suo­sit­tu­ja. Pal­jon on kysyn­tää myös ker­ras­toil­la, leg­gin­seil­lä, tal­vi­ta­keil­la ja nah­ka­kin­tail­la. Puuk­ko­ja ja puu­kon­tup­pia­kin Pel­ko­nen tekee.

– Kint­taat teh­dään nau­dan, hir­ven tai peu­ran nah­kas­ta, sisäl­lä on ted­dy­kar­vaa. Täl­le tal­vel­le olem­me teh­neet 600 kint­taat, ja kaik­ki käy­vät kau­pak­si, Pel­ko­nen ennustaa.

Muun tava­ran Pel­ko­nen hank­kii lähim­mäs­tä tukus­ta, joka on nykyi­sin Jyväs­ky­läs­sä, tai osta­mal­la eri­lai­sia myyn­tiin tule­via lop­pue­riä tai mui­ta vas­taa­via. Onpa Pel­ko­nen het­ken har­kin­nut kau­pan­kin perus­ta­mis­ta, mut­ta heit­ti sit­ten kui­ten­kin aja­tuk­sen sik­seen. Veri veti tien päälle.

Kun Kal­le Pel­ko­nen aika­naan jät­tää kul­ku­kaup­pi­aa­na kul­ke­mi­sen, on hyvin toden­nä­köis­tä, että sen jäl­keen ei koko Suo­mes­ta enää löy­dy tämän amma­tin harjoittajaa.

– Ihmet­te­len mik­sei. Kyl­lä täl­lä työl­lä aivan hyvin itsen­sä elät­tää, Pel­ko­nen päättää.

JAA TWIITTI PIN JAA