Syys­soi­ton vie­hä­tys säi­lyy vuo­des­ta toi­seen

Konsertin järjestäjänä toimiva Iin Laulupelimannit esiintyi yhdessä Kuivaniemen ja Simon pelimannien kanssa. Molempia ryhmiä vetää Unto Kukka (toinen vasemmalta), jonka panos on varsin merkittävä myös Syyssoitto -tapahtuman esiintyjien hankkimisessa.

Iiläis­tä loka­kuu­ta piris­tä­vää Iin Syys­soit­to -kon­sert­tia on jär­jes­tet­ty jo vuo­si­kym­me­niä, eikä tapah­tu­man suo­sio ole edel­leen­kään las­kusuun­nas­sa. Myös ylei­sö sai täl­lä­kin ker­taa kuul­lak­seen mit­ta­van kat­tauk­sen musii­kil­lis­ta tar­jot­ta­vaa sekä lau­lu­jen muo­dos­sa että eri instru­men­tein soi­tel­tu­na.

Tilai­suu­des­sa kuul­tiin sekä Syys­soi­tos­sa vuo­sit­tain vie­rai­le­via ryh­miä, kuten Poh­jan­kar­ta­non man­do­lii­ne­ja ja Oulun Huu­li­harp­pu­pe­li­man­ne­ja, että tapah­tu­maan ensim­mäis­tä ker­taa osal­lis­tu­nei­ta kokoon­pa­no­ja.

Ensi­ker­ta­lai­sia edus­ti­vat kol­mat­ta vuot­ta yhdes­sä musi­soi­va Iin kan­sa­lais­opis­ton lau­lu­ryh­mä sekä kemi­läi­syh­tye Tik­ka­rit, jon­ka vetä­jäl­le Veli Tik­ka­lal­le Iin Syys­soit­to tosin on jo tut­tua­kin tutum­pi tapah­tu­ma, onhan hän siel­lä lukuis­ten ryh­mien ohjaa­ja­na jo aiem­min vie­rail­lut ja Iin Mies­lau­la­jien­kin tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na joi­ta­kin vuo­sia sit­ten toi­mi­nut.

Kan­sa­lais­opis­ton lau­lu­ryh­mä liik­kui rak­kau­den poluil­la sekä van­hoin että tuo­reem­min säve­lin ohjaa­jan­sa Johan­na Nis­ka­sen säes­tyk­sel­lä, ja Tik­ka­rit puo­les­taan tote­si kai­ken ole­van vain väliai­kais­ta, mut­ta sil­ti pää­dyt­tiin niin hää­mat­kal­le kuin syys­pih­la­jan alle­kin.

Syys­soi­ton tun­ne­tuin esiin­ty­jä oli täl­lä­kin ker­taa kemi­läi­ses­sä Akus­ti­set -kokoon­pa­nos­sa soit­ta­va ja solis­ti­na toi­mi­va Arja Havak­ka, joka edel­leen sekä naut­tii esiin­ty­mi­ses­tä että vie­rai­lee mie­lel­lään iiläis­ta­pah­tu­mas­sa.

Syys­soit­to -kah­vi­kon­ser­tin jär­jes­tää vuo­sit­tain Iin Lau­lu­pe­li­man­nit, jota tilai­suu­des­sa niin ikään kuul­tiin sekä omal­la kokoon­pa­nol­laan että yhdes­sä Kui­va­nie­men ja Simon peli­man­nien kans­sa. Lisäk­si ryh­mien soit­ta­jat muo­dos­ta­vat Ii-Team -kokoon­pa­non, jon­ka esi­tyk­siä tapah­tu­mas­sa niin ikään pääs­tiin kuu­le­maan.

Ylei­sön jou­kos­sa musii­kis­ta naut­ti­mas­sa istui niin joka­vuo­ti­sia kävi­jöi­tä kuin ensim­mäis­tä­kin ker­taa tapah­tu­maan viee­rail­lei­ta. Ensi­ker­ta­lai­siin lukeu­tui mui­den muas­sa Hilk­ka Jäm­sä, joka naut­ti sekä kuu­le­mas­taan että tapah­tu­man tun­nel­mas­ta täy­sin sie­mauk­sin. Muu­toin­kin juh­la­vaan tun­nel­maan hän miel­si salin takao­saan sijoi­tet­tu­jen kah­vio­pöy­tien kynt­ti­löi­neen luo­van vie­lä vie­hät­tä­väs­ti jou­lui­sen tuu­lah­duk­sen.

Toi­saal­la ylei­sös­sä kai­vat­tiin kuu­li­joi­hin hie­man enem­män elä­mää.

– Aika hil­jai­nen ylei­sö me täs­sä ollaan, enem­män­kin voi­tai­siin elää esi­tyk­sis­sä muka­na, nyt vain jalat tah­dis­sa hei­lu­vat ja lopuk­si tapu­te­taan, tuu­mai­li muu­an kat­so­ja.

Mah­dol­li­ses­ta vai­suu­des­taan huo­li­mat­ta oli­vat kuu­li­jat kon­ser­tis­ta pois­tues­saan hyvil­lä mie­lin, ja juu­ri kuul­tu­ja kap­pa­lei­ta hyräi­li moni vie­lä ulko-ovel­la­kin. Kun läh­ties­sä saat­toi vie­lä ostaa mukaan Ase­man kou­lun oppi­lai­den pitä­män kah­vion makoi­sia anti­mia, koet­tiin myös tilai­suu­den ajan­koh­ta synk­ke­ne­vän syk­syn piris­tyk­se­nä mitä par­haim­mak­si.