Kan­sal­lis­pu­ku­ja tuu­le­te­taan Iissä

Koti­seu­tu­rak­kaut­ta, suvun perin­tei­tä, kiin­nos­tus­ta perin­tei­siin käden­tai­toi­hin – kan­sal­lis­pu­vun tai mui­nais­pu­vun kan­ta­jal­la voi olla asul­leen monen­lai­sia mer­ki­tyk­siä. Kaa­pin peräl­le hie­no asu ei kui­ten­kaan sai­si jää­dä pölyttymään. 

Kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus­ta­pah­tu­ma tuo alan har­ras­ta­jia yhteen ja ilah­dut­taa myös mui­ta kiin­nos­tu­nei­ta ja ohi­kul­ki­joi­ta. Tapah­tu­maa on jär­jes­tet­ty Suo­mes­sa yli kym­me­nen vuo­den ajan ja elo­kuun ensim­mäi­se­nä per­jan­tai­na myös Iin koti­seu­tu­museol­la tuu­le­te­taan jo nel­jät­tä kertaa. 

Viral­li­nen kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus­päi­vä on 5.8., joka on kan­sal­lis­pu­vun syn­ty­mä­päi­vä. Iin koti­seu­tu­museol­la tuu­le­te­taan pik­ni­kil­lä kui­ten­kin vas­ta päi­vää myö­hem­min, per­jan­tai­na 6.8. Aiem­pi­na vuo­si­na Iin koti­seu­tu­museon tuu­le­tus­ta­pah­tu­mas­sa on näh­ty aina­kin Suur-Iin, Här­män, Kau­ko­lan ja Perä-Poh­jo­lan kan­sal­lis­pu­vut sekä Mik­ke­lin Tuuk­ka­lan muinaispuku. 

1700- ja 1800-luvuil­la taval­li­nen kan­sa käyt­ti kan­san­pu­ku­ja juh­la­pu­kui­na, ja nykyi­set kan­sal­lis­pu­ku­jen mal­lit ovat alan asian­tun­ti­joi­den niis­tä vali­koi­mia asu­ko­ko­nai­suuk­sia. Tavoit­tee­na on ollut, että kan­sal­lis­pu­vun mal­li perus­tui­si mah­dol­li­sim­man tar­kas­ti oman alu­een­sa perin­tei­seen kansanpukuun.

Mui­nais­pu­vut puo­les­taan poh­jau­tu­vat esi­his­to­rial­li­sen ajan hau­ta­löy­töi­hin, ja osa mui­nais­pu­ku­jen ennal­lis­tuk­sis­ta nojaa vah­vas­ti tie­teel­li­seen tutkimukseen. 

Euran emän­nän puvun mal­li perus­tuu vuon­na 1969 Euran Luis­ta­ris­sa teh­tyyn hau­ta­löy­töön ja sen tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen. Hau­ta­löy­töön kuu­lu­nei­den koli­koi­den ja vii­kin­kia­jan lop­pu­puo­len koru­jen perus­teel­la nais­vain­ajan hau­taa­mi­sen ajan­koh­dak­si voi­tiin arvioi­da 1025–1050 jaa. Ras­kaat prons­si­ko­rut oli­vat myr­kyt­tä­neet maa­pe­rän bak­tee­rei­ta ja aut­ta­neet näin kan­kai­ta säi­ly­mään. Lan­ko­jen tyyp­pi, käy­te­tyt sidok­set ja värit sekä lau­ta­nau­ho­jen mah­dol­li­set kuviot on voi­tu sel­vit­tää säi­ly­neis­tä tekstiilinpalasista. 

Euran emän­nän puvun ennal­lis­tus tut­ki­mus­tie­don poh­jal­ta val­mis­tui vuon­na 1982. Kun iiläi­nen Anna-Lii­sa Hök­kä näki leh­des­sä kuvan rekon­struoi­dus­ta Euran emän­nän puvus­ta, tie­si hän heti, että sii­tä tuli­si hänen pukunsa.

– Olin nii­den ensim­mäis­ten jou­kos­sa, jot­ka teki­vät Euran emän­nän puvun itse­näi­ses­ti. Var­si­nai­nen mui­nais­pu­ku­jen buu­mi tuli vas­ta myö­hem­min. Tila­sin vil­la­lan­gat ja ohjeet Euran Mui­nais­pu­ku­toi­mi­kun­nal­ta ja pukuun kuu­lu­vat korut tee­tet­tiin Kale­va­la Korul­la, Hök­kä kertoo. 

Euran emän­nän pukuun kuu­luu lukui­sia kieh­to­via yksi­tyis­koh­tia, joi­ta Anna-Lii­sa Hök­kä esit­te­lee mie­lel­lään. Hän teki puvun eläk­keel­le jää­ty­ään ja työ­hön meni noin vii­si kuukautta. 

Euran emän­nän puku tuli laa­jal­le ylei­söl­le tun­ne­tuk­si vuon­na 2001, kun pre­si­dent­ti Tar­ja Halo­nen käyt­ti sitä itse­näi­syys­päi­vän vastaanotolla. 

Anna-Lii­sa Hök­kä sanoo, että mui­nais­pu­vun teke­mi­nen oli haas­ta­vaa mut­ta innos­ta­vaa. Puvun val­mis­tut­tua hän halusi tutus­tua tar­kem­min myös lan­ko­jen värjäämiseen.

– Sii­nä vai­hees­sa, kun kävi ilmi, että myr­kyl­lis­ten ainei­den käsit­te­lys­sä oli varau­dut­ta­va räjäh­dyk­seen, siir­ryin vähän tur­val­li­sem­pien väriai­nei­den pariin. Innos­tus­ta ja kiin­nos­tus­ta on riit­tä­nyt. Auto­mat­koil­la­kin piti aina pysäh­tyä poi­mi­maan hyvän­nä­köi­siä ohdak­kei­ta tien­var­sil­ta, Hök­kä nauraa. 

Kun Anna-Lii­sa Hök­kä sai Euran emän­nän puvun val­miik­si ja pukeu­tui sii­hen ensim­mäis­tä ker­taa, tun­si hän tul­leen­sa kotiin. 

Kan­sal­lis­pu­ku­jen tuu­le­tus­pik­nik jär­jes­te­tään Iin koti­seu­tu­museol­la per­jan­tai­na 6.8. klo 15 alkaen. Mukaan tulee vara­ta omat eväät ja vilt­ti. Myös koti­seu­tu­museo on avoin­na tapah­tu­man ajan. 

Tui­ja Visuri