Tais­to Tam­me­la sel­vit­tää romaa­nis­saan van­haa mys­tee­ri­ta­ri­naa his­to­rian valossa

Hau­ki­pu­taa­lai­sen kir­jai­li­jan Tais­to Tam­me­lan 1500-luvul­le sukel­ta­va his­to­rial­li­nen fik­tii­vi­nen romaa­ni Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­ri kuvaa saa­me­lais­ky­län elä­mää uuden ajan kyn­nyk­sel­lä. Aika­mat­kal­la pääs­tään tutus­tu­maan met­säs­tyk­ses­tä ja kalas­tuk­ses­ta elä­vän sii­tayh­tei­sön arkeen ja ihmi­siin, elä­män iloi­hin ja surui­hin. Mark­ki­nat ja satun­nai­set kau­pan­kä­vi­jät ja muut kul­ki­jat tuo­vat tuu­lah­duk­sia muus­ta maa­il­mas­ta arjen eloon, jol­le luon­to on elinehto.

Tari­nan punai­se­na lan­ka­na on suku­pol­vil­ta toi­sil­le siir­ty­nyt peri­mä­tie­to ja tari­na Säy­nä­jä­jär­veä koh­dan­nees­ta mys­tee­ris­tä, jon­ka mukaan täs­tä erä­maa­jär­ves­tä hävi­si­vät sil­le tyy­pil­li­set kalat säy­nä­jät. Mikä yhty­mä­koh­ta mys­tee­ril­lä on Ruot­sin val­lan aikai­siin, kunin­gas Kus­taa Vaa­san hovin toi­meen­pa­ne­mil­la uudis­tuk­sil­la asiaan?

Kit­ti­län Mau­nu­jär­ven kyläs­tä syn­tyi­sin ole­va Tais­to Tam­me­la kuu­li nuo­ru­kai­se­na mys­ti­sen tari­nan Säy­nä­jä­jär­ves­tä tun­te­mil­taan 1900-luvun alus­sa syn­ty­neil­tä tari­nan­ker­to­jil­ta. Hän­tä pyy­det­tiin kir­joit­ta­maan aihees­ta muis­tiin. Tari­na jäi kyte­mään mie­leen vuo­si­kym­me­nik­si, kun­nes kyp­syi nyt kuvit­teel­li­sek­si romaaniksi.

Säy­nä­jä­jär­vi sijait­see Tam­me­lan koti­ky­läs­sä noin parin kilo­met­rin pääs­sä. Vajaa penin­kul­ma sii­tä kaak­koon soli­see myös pie­ni Nak­kuao­ja, jon­ka nimen syn­nys­tä kir­jas­sa ker­ro­taan rii­pai­se­va tarina.

Punai­se­na lan­ka­na kir­jan tari­nas­sa on kah­den saa­me­lais­nuo­ren herk­kä rak­kaus­ta­ri­na, joka tun­tuu täh­tiin kirjoitetulta.

Tam­me­la joh­dat­taa ker­to­mus­ta koh­ti lop­pu­hui­pen­nuk­sia pei­la­ten saa­me­lai­syh­tei­sön koh­ta­loa yhteis­kun­nal­li­siin ja hal­lin­nol­li­siin uudis­tuk­siin, jot­ka myl­ler­tä­vät alku­pe­räis­kan­san rau­haa uudi­sa­su­tuk­sen alkaes­sa levi­tä alueelle.

Tam­me­la teki ison ura­kan luke­mal­la his­to­ria­tie­toa ja taus­ta-aineis­toa lähes vuo­den ver­ran ennen kuin aloit­ti kir­jan kir­joit­ta­mi­sen. Hän halu­aa kui­ten­kin koros­taa, että Ruot­sin hovin­kin pää­tök­siä ja toi­min­taa hän kuvaa omien näke­myk­sien­sä varaisesti.

His­to­rian­tie­dois­ta löy­tyy mie­len­kiin­toi­nen yhty­mä­koh­ta myös Ran­ta­poh­jan alu­ee­seen: Kus­taa Vaa­sa myön­si kau­pan­käyn­tioi­keu­den Iin suur­pi­tä­jään vuon­na 1531.Tällä on ollut myön­tei­nen vai­ku­tus koko alu­een kehi­tyk­sel­le, jos­ta jäl­ki­pol­vet voi­vat kiittää.

Saa­me­lai­sai­he ja Ruot­sin val­lan­pi­tä­jät aihee­na on mie­ti­tyt­tä­nyt myös kir­joit­ta­jaa itse­ään, innoit­ta­ja­na saat­toi­vat olla suku­juu­ret. Tam­me­lan isän äiti oli saa­me­lai­nen ja sukua tut­ki­nut edes­men­nyt täti löy­si suvus­ta myös Tage Erlan­de­rin, Ruot­sin pit­kä­ai­kai­sim­man pää­mi­nis­te­rin (1946–1969).

Kir­jan lopus­ta löy­tyy osa läh­de­teok­sia ja lisäk­si saa­men sano­jen seli­tys­ten luet­te­lo. Kir­jas­sa on luon­toai­hei­sia valo­ku­via, jot­ka on otta­nut San­na Kan­gas, mikä­li toi­sin ei ole mai­nit­tu. Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­ri ‑kir­jaa saa teki­jäl­tä, Väy­lä­kir­jat-kus­tan­ta­jal­ta, Kir­ja­vä­li­tyk­ses­tä ja Hau­ki­pu­taal­ta Hau­ki­di­va­ris­ta (Revon­tie 2).

Mie­leen­pai­nu­vaa pohdittavaa

Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­riä lukies­sa voi heit­täy­tyä aika­mat­kal­le kuin toi­seen maa­il­maan, jos­sa nyky­päi­vän muka-kii­re kato­aa ja aika pysäh­tyy. Luon­to­ku­vauk­set ovat niin her­kis­tä­viä, että suon ja met­sän tuok­sun voi jopa tun­tea. Ihmis­koh­ta­lot puhuttelevat.

Met­säs­tyk­seen, kalas­tuk­seen ja käsi­töi­hin liit­ty­vät kuvauk­set sisäl­tä­vät mie­len­kiin­toi­sia yksi­tyis­koh­tia ja arvo­kas­ta peri­mä­tie­toa, puhu­mat­ta­kaan luon­non ennus­mer­keis­tä ja enti­sa­jan tai­kaus­koon liit­ty­vis­tä kuvauk­sis­ta. Saa­me­lai­syh­tei­söis­sä samaa­nil­la eli tie­tä­jäl­lä uskot­tiin ole­van yli­luon­nol­li­sia hen­ki­siä kyky­jä ennus­taa tule­vaa ja paran­taa sairauksia.

Kir­jaa lukies­sa miet­ti­neek­si tulee ihmis­tä pie­ne­nä osa­na luon­non ja elä­män kier­to­kul­kua. Jokai­sel­la aika­kau­del­la on omat ongel­man­sa ja vit­sauk­sen­sa, mut­ta samaa ja ala­ti pysy­vää ihmi­sil­le ovat luon­non mer­ki­tys ja rak­kau­den kan­ta­va voi­ma. Kir­jan tari­na ja kuvauk­set anta­vat ajat­te­le­mi­sen aihet­ta pit­käk­si aikaa.

Tais­to Tammela

• Syn­ty­nyt Kit­ti­läs­sä 1944, asuu Haukiputaalla.

• Poh­jois-Poh­jan­maan kir­joit­ta­jat ry:n puheenjohtaja.

• Työ­ura opet­ta­ja­na, reh­to­ri­na ja henkilöstökouluttajana.

• Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­ri, 2020, Väy­lä­kir­jat. His­to­rial­li­nen romaa­ni. Sivu­ja 286.

• Suo­men nel­jä vuo­den­ai­kaa ja mui­ta ker­to­muk­sia, 2016, Väy­lä­kir­jat. Voit­ti Pää­ta­lo-ins­ti­tuu­tin ker­to­mus- ja novel­li­ko­koel­ma­sar­jan 2019.

• Juhan­nus­juh­laa, 2018, Media­pin­ta. Runokokoelma.

 

Kir­joit­ta­jat suun­taa­vat kat­seen jo tulevaan

 

Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­ri jul­kais­tiin pahim­paan koro­na-aikaan vii­me kevää­nä. Suun­ni­tel­luis­ta kir­jail­lois­ta toteu­tui vain yksi esit­te­ly Kit­ti­län kir­jas­tos­sa. Oulun kir­jas­to­jen osal­ta on luvat­tu tar­kas­tel­la esit­te­ly­mah­dol­li­suuk­sia vuo­den­vaih­teen jälkeen.

Poh­jois-Poh­jan­maan kir­joit­ta­jat ry:n toi­mi­jat ovat vii­me kuu­kai­si­na pidet­ty muu­ta­mia lähi- ja etä­ko­kouk­sia, ker­too puheen­joh­ta­ja­na toi­mi­va Tammela.

– Olem­me päät­tä­neet, että emme jää tuleen makaa­maan, vaan val­mis­te­lem­me juu­ri vuo­si­ko­kous­ta ja ensi vuo­den toi­min­ta­suun­ni­tel­maa. Täl­tä vuo­del­ta siir­ty­nyt 30-vuo­tis­juh­la suun­ni­tel­laan pidet­tä­väk­si 27.3., jos tilan­ne sallii.

Lapis­sa juu­ril­laan Tam­me­la viet­tää aikaa yleen­sä tou­ko-loka­kuus­sa. Ohjel­mas­sa on polt­to­pui­den­te­koa, pöl­lin­rai­vaus­ta ja peru­nan har­ras­te­vil­je­lyä kotipaikalla.

Säy­nä­jä­jär­ven mys­tee­ris­sä ‑kir­jas­sa tapah­tu­mia tark­kai­lee kor­keuk­sis­ta käsin van­ha maa­kot­ka, joka seu­rai­lee elä­män­me­noa yläil­mois­ta omal­la vii­sau­del­laan. Maa­kot­kan­pe­sä sijait­see noin sadan met­rin pääs­sä Tam­me­lan metsäpalstalta.

– Pari vuot­ta pesä on ollut tyh­jil­lään, mut­ta kol­me vuot­ta sit­ten kot­ka onnis­tui yhden pojan kas­va­tuk­ses­sa, ker­too Tammela.

Uusim­paan kir­jaan jot­kut luki­jat ovat jo ehti­neet kysel­lä jatkoa.

– En ole luvan­nut aina­kaan tois­tai­sek­si. Kir­joit­te­len jon­kin ver­ran, ja novel­le­ja on val­mii­na­kin. Novel­li­ko­koel­ma lie­nee lähiai­koi­na rea­lis­ti­nen, ja enem­pi nii­tä kysy­tään­kin, poh­tii Tam­me­la. Kuu­kausit­tain hän kir­joit­taa myös kolum­ne­ja Kittilä-lehteen.

Hänel­lä itsel­lään luku­lis­tal­la on täl­lä het­kel­lä filo­so­fian kir­jat. Juu­ri pää­tök­seen tuli Georg Hen­rik von Wright:n kir­ja Filo­so­fi­sia tut­kiel­mia ja yöpöy­däl­lä on kii­na­lais­taus­tai­sen Lin Jutan­gin Maal­li­nen onni ‑teos.