Sirk­ku Pen­na­nen: Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­la yhdes­sä las­ten ja nuor­ten par­haak­si. Huo­lia ei kan­na­ta miet­tiä yksin.

Mar­tin­nie­men kou­lun reh­to­ri Sirk­ku Pen­na­nen jäi jou­lul­ta vuo­si­lo­mal­le ja siir­tyy vapaal­le elä­ke­päi­vien viet­toon hel­mi­kuun alus­ta lukien – hai­kein, mut­ta kii­tol­li­sin mielin.

– Tulee hir­veän ikä­vä Mar­tin­nie­men kou­lun joka ikis­tä oppi­las­ta, jois­ta sain päi­vit­täin voi­maa ja iloa työ­hö­ni. Oppi­lail­le haluan sanoa, olkaa roh­kei­ta ja rei­lu­ja, hyviä toi­sil­len­ne. Älkää jät­tä­kö ketään yksin, ker­to­kaa huo­let aikui­sel­le. Huo­lia ei kan­na­ta miet­tiä kos­kaan yksin.

Sirk­ku Pen­na­nen uskoo ja luot­taa yhteis­työn ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen voi­maan. Eläk­keel­le jää­nyt reh­to­ri aikoo pii­pah­taa Mar­tin­nie­men kou­lus­sa jat­kos­sa kou­lu­mum­mon roolissa.

Reh­to­ril­la tulee ikä­vä myös upei­ta kol­le­goi­ta ja aivan kaik­kia kou­lu­yh­tei­sös­sä ja kir­jas­tos­sa työs­ken­te­le­viä, van­hem­pia ja kaik­kia yhteistyökumppaneita.

– Olet­te kaik­ki tär­kei­tä oppi­lai­den tur­val­li­sen ja hyvän kou­lu­päi­vän raken­ta­mi­ses­sa, jokai­sel­la teil­lä on oma tär­keä roo­li. Jat­ka­kaa samaan malliin!

Sirk­ku Pen­nas­ta kii­te­tään koko kylän rek­si­nä, joka ava­si kou­lun ovet kai­kil­le mart­ti­lai­sil­le ja on toi­min­nal­laan edis­tä­nyt kylän yhtei­söl­li­syyt­tä esi­mer­kil­li­sel­lä taval­la. Avain kaik­keen on vuorovaikutus.

– Kukaan ei pys­ty toi­mi­maan yksin, sum­maa Pennanen.

Vuo­ro­vai­ku­tus las­ten kans­sa on pal­kit­se­vaa. Las­ten kans­sa luok­ka­työs­sä kaik­ki muu unohtuu.

Iloa ja onnis­tu­mi­sen het­kiä hän oli koke­nut Tak­ku­ran­nan kou­lus­sa luo­kan­opet­ta­ja­na ja reh­to­ri­na saa­des­saan kehit­tää ope­tus­ta ja kou­lun ja huol­ta­jien yhteis­työ­tä. Kyläl­lä yhtei­söl­li­syys oli huippuluokkaa.

– Tul­les­sa­ni Mart­tiin tote­sin, että tääl­lä on jo val­ta­vas­ti yhtei­söl­lis­tä toi­min­taa ja halua ottaa uusi rek­si­kin mukaan kuvioi­hin. Olen niin kii­tol­li­nen kai­kes­ta yhteis­työn koke­muk­sis­ta täl­lä alu­eel­la ja koulussa!

Hedel­mäl­li­sin­tä on hänen mie­les­tään tar­ve­läh­töi­nen yhteis­työ. Vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa van­hem­pien kans­sa pon­nah­taa aina esiin jokin uusi kehit­tä­mis­idea tai tar­ve. Van­hem­mat ovat las­ten­sa par­haat asian­tun­ti­jat. Kyläyh­tei­sös­sä on myös monen asian asian­tun­ti­joi­ta ja toi­mi­joi­ta, joil­ta kan­nat­taa pyy­tää apua ja mukaan toi­mi­maan yhdes­sä las­ten ja nuor­ten parhaaksi.

Pen­na­sen tul­les­sa Mar­tin­nie­meen kyläl­lä ilme­ni pal­jon ilki­val­taa. Nuo­ril­la ei ollut muu­ta paik­kaa kuin kou­lun ja päi­vä­ko­din pihat. Hau­ki­pu­taan kun­nan nuo­ri­soil­lat oli lope­tet­tu Työ­väen­ta­lol­la. Koti­kou­lun poru­kal­la ryh­dyt­tiin miet­ti­mään, että nyt tar­vi­taan toi­mia ja lisää yhteistyökumppaneita.

– Kut­suin ilta­kah­vil­le päi­vä­ko­din, kou­lun, koti­kou­lu­toi­mi­kun­nan, seu­ra­kun­nan, nuo­ri­so- ja lii­kun­ta­toi­men, Halo­sen­lah­den ja Mar­tin­nie­men kyläyh­dis­tys­ten, Tsem­pin, kir­jas­ton ja van­hem­pain­lii­ton toi­mi­joi­ta. Kokoon­pa­nos­ta perus­tet­tiin Mar­tin­Ren­gas ‑nimi­nen yhteis­työ­ryh­mä 2016. On tul­lut pie­niä ja suu­ria onnis­tu­mi­sia ja hyvää miel­tä sii­tä, että tämä yhteis­työ ei ole ollut tur­haa, kuvai­lee Pennanen.

Mal­lia myös muualle

Yhtei­söl­li­ses­tä toi­min­nas­ta Mar­tin­nie­mes­sä on otet­tu mal­lia myös Oulun muis­sa alue­kes­kit­ty­mis­sä. Sirk­ku Pen­na­nen kävi asu­ka­sil­lois­sa ja kou­luil­la ker­to­mas­sa koti­kou­lun puheen­joh­ta­jan Mar­jo Raap­pa­nan kans­sa Mar­tin­Ren­kaan toi­min­nas­ta. Sen toi­min­ta-aja­tuk­se­na on jär­jes­tää yhtei­söl­li­ses­ti mie­le­käs­tä, viih­ty­vyyt­tä ja tur­val­li­suut­ta tuke­vaa toi­min­taa vau­vas­ta vaa­riin, tul­la tutuik­si, huo­leh­tia yhdes­sä lap­sis­ta ja nuo­ris­ta ja ennal­taeh­käis­tä kiusaamista.

Kou­lun por­tai­ta madal­let­tiin van­hem­mil­le tul­la mukaan kou­lun arkeen aut­ta­maan, ja aloi­tet­tiin apu­kä­si- ja kou­lu­mum­mo- ja pap­pa­toi­min­ta sekä kou­lu­me­to­roin­ti. Tätä van­hem­pien ide­aa kehit­ti ja orga­ni­soi opet­ta­ja Mer­vi Myllymäki.

Yhteis­työ­tä sol­mit­tiin kou­lun ja yri­tys­ten välil­le muo­dos­taen yrit­tä­jyys­pol­ku­ja opet­ta­ja Arja Kes­ki­ta­lon johdolla.

Van­hem­pien ja kylä­läis­ten omaeh­tois­ta yhtei­söl­lis­tä toi­min­taa tue­taan tar­joa­mal­la kou­lun tilo­ja käyt­töön ilta-aika­na, mikä tukee myös Oulun kau­pun­gin stra­te­gi­aa edis­tää asuk­kai­den hyvin­voin­tia yhtei­sis­sä tiloissa.

Alu­een luon­non, kult­tuu­rin ja his­to­rian tun­ne­tuk­si teke­mi­nen kuu­luu oleel­li­ses­ti toi­min­taan, jos­ta esi­merk­ki­nä on opet­ta­ja Mar­ja-Lii­sa Här­män jo vuo­sia sit­ten suun­nit­te­le­ma ja vetä­mä Amazing Mar­tin­nie­mi ‑pyö­räi­ly­reit­ti. Hie­noa yhteis­työ­tä luon­to­koh­tei­den ja kult­tuu­rin saral­la on teh­ty myös arvo­kas­ta työ­tä teke­vän kyläyh­dis­tyk­sen ja pai­kal­lis­ten tai­tei­li­joi­den kanssa.

– Mar­tin­nie­men ja Halo­sen­nie­men meren­ran­nat, raken­nuk­set ja his­to­ria ovat ylpey­den aihei­ta, joi­ta ei muu­al­ta löy­dä. Olkaa ylpei­tä niis­tä, roh­kai­see Sirk­ku Pennanen.

Kou­lu­hy­vin­voin­ti tar­vit­see resursseja

Kou­lu­hy­vin­voin­ti on ollut pit­kään tär­keä­nä tavoit­tee­na Oulus­sa. Sii­tä huo­li­mat­ta on jou­dut­tu teke­mään pää­tök­siä, jot­ka vali­tet­ta­vas­ti mah­dol­lis­ta­vat pahoinvointia.

– Opis­ke­lu suu­ris­sa ryh­mis­sä, jois­sa on hyvin eri­lai­sia oppi­joi­ta, ei tuo­ta hyvää tulos­ta, jos aikuis­ten mää­rä ei ole riit­tä­vä ryh­mien kokoon ja eri­tyis­piir­tei­siin näh­den. Eri­lai­sil­le oppi­joil­le pitäi­si raken­taa sel­lai­set puit­teet, että jokai­nen lap­si sai­si oman tasois­taan tukea joka tun­nil­le. Nyt vali­tet­ta­vas­ti asia ei ole näin. Lii­an vähäi­nen tun­ti- ja aikuis­re­surs­si luo puit­teet pii­lo­kiusaa­mi­sel­le­kin ja aiheut­taa syr­jäy­ty­mi­sen uhkaa. Kou­lut toi­mi­vat niil­lä resurs­seil­la, jot­ka sil­le anne­taan. Päät­tä­jät ovat suu­ren vas­tuun edes­sä ja kun­nioi­tan hei­dän työ­tään. Pää­tök­sen­te­ko on vai­ke­aa, kun vas­tak­ka­kin ovat lap­set ja henkilöstösäästötavoitteet.

Haas­ta­vim­mak­si työs­sään Pen­na­nen on koke­nut sen, ettei kaik­keen kou­lun kei­noin voi aina vai­kut­taa, vaik­ka sii­hen pyri­tään monin tavoin. Jokai­sen lap­sen näh­dyk­si, kuul­luk­si ja osal­li­sek­si saa­mi­seen on kou­lun omien ja oppi­las­huol­lon hen­ki­lö­kun­nan toi­mien lisäk­si saa­tu monen­lai­sia tuki­muo­to­ja Mar­tin­Ren­kaan kump­pa­neil­ta. Kou­lul­la on opet­ta­ja Anu Uusi­ky­län van­hem­pain­lii­ton kans­sa kehit­tä­mät KESY-kor­tit olleet myös apu­na saa­da hil­jai­sin­kin lap­si kuvien kaut­ta ker­to­maan vah­vuuk­sis­taan ja murheistaan.

– Tar­vit­sem­me ehdot­to­mas­ti aina myös oppi­lai­den van­hem­pien kans­sa raken­ta­van kes­kus­te­lu­yh­tey­den lap­sen asioi­ta hoi­det­taes­sa esi­mer­kik­si kiusaa­mi­sen tun­tei­den esil­le tuo­mi­sek­si. Kaik­kea ei kou­lul­la suu­ris­sa ryh­mis­sä voi aina havai­ta. Toi­von van­hem­mil­le roh­keut­ta ottaa asia oman open tai reh­to­rin kans­sa esil­le mie­luum­min lii­an vähäs­tä ja tuo­reel­taan kuin ongel­man pai­sut­tua. Monia erit­täin vai­kei­ta­kin asioi­ta olem­me saa­neet hyvään pää­tök­seen per­hei­den kans­sa. Sel­lai­nen yhteis­työ jatkukoon.

Etä­ope­tuk­seen siir­ty­mi­nen kevääl­lä nopeal­la aika­tau­lul­la toi haas­tei­ta. Huo­le­na oli niin oppi­lai­den, per­hei­den kuin ope­tus­hen­ki­lö­kun­nan­kin jak­sa­mi­nen. Etä­ope­tusa­jas­ta sel­vit­tiin kui­ten­kin hyvin.

– Toi­vot­ta­vas­ti täl­lai­seen ei tar­vit­si­si enää pala­ta. Sil­min­näh­tä­vää oli oppi­lai­den iloi­suus hei­dän pala­tes­sa kou­lul­le. Lap­set huo­ma­si­vat kou­lul­la opis­ke­lun hyvät puo­let pit­kän etä­kau­den jäl­keen. Uusia tur­vaoh­jei­ta osat­tiin kou­lul­la nou­dat­taa myös upeasti.

Sirk­ku Pen­na­nen oli iloi­nen kuul­les­saan, että Mar­tin­nie­men 322 oppi­laan kou­lu säi­ly­te­tään itse­näi­se­nä kou­lu­na, jos­sa on reh­to­ri aina pai­kal­la. Kou­lua joh­taa nyt vs. reh­to­ri­na Mika Mar­je­ta hei­nä­kuun lop­puun. Reh­to­rin pes­ti tul­le­nee auki keväällä.

Nyt on enem­män aikaa per­heel­le ja kulttuurille

Vapaa­her­rat­ta­re­na Sirk­ku Pen­na­nen aikoo antaa enem­män aikaa omil­le lap­sil­leen, puo­li­son lap­sil­le ja molem­pien las­ten­lap­sil­le. Mie­hen­sä kans­sa hän aikoo reip­pail­la ja samoil­la met­sis­sä ja Posion erä­maa­mö­kin maisemissa.

– Koi­tam­me pitää itsem­me kun­nos­sa ja ket­te­ri­nä, jot­ta jak­sam­me aut­taa las­tem­me per­hei­tä. Nau­tin myös sii­tä, että voin nyt kes­kit­tyä enem­män kir­joi­hin, maa­laa­mi­seen, kir­joit­ta­mi­seen, käsi­töi­hin, teat­te­riin ja kon­sert­tei­hin. Lap­sen­lap­sil­le olen kir­joit­ta­mas­sa kir­jaa. Jos­pa vie­lä pää­si­sim­me jos­kus Krei­kan saa­ris­toon, mon­ta koh­det­ta siel­lä on vie­lä kolua­mat­ta, haa­vei­lee Pennanen.

Opet­ta­ja­nu­ran­sa Reis­jär­vel­tä syn­tyi­sin ole­va Pen­na­nen aloit­ti Raja­ky­län kou­lus­sa, jos­ta siir­tyi Hau­ki­pu­taan ylä­as­teel­le, Tak­ku­ran­nal­le ja 2009 Mar­tin­nie­meen. Opet­ta­jak­si hän ei nuo­re­na aiko­nut ryh­tyä iki­nä, vaik­ka opet­ta­ja-äiti ammat­tia suo­sit­te­li­kin. Mie­li muut­tui, kun piti todel­la alkaa miet­tiä lukion jäl­kei­siä opin­to­ja. Kiin­nos­taa alkoi aja­tus, että opet­ta­jan­kou­lu­tuk­ses­sa sai­si soit­taa, lau­laa, tans­sia ja näy­tel­lä­kin, ja teh­dä sitä työs­sä myös las­ten kans­sa. Ura­va­lin­taa ei ole tar­vin­nut kos­kaan katua.

– Työs­sä­ni olen voi­nut aut­taa lap­sia, jos­kus aikui­sia­kin. Las­ten kas­vois­ta näkee, jos heil­lä on luo­kas­sa hyvä olla. Tär­keä asia oli minul­le saa­da jokai­sel­le lap­sel­le iloi­sia het­kiä kou­lu­päi­vään ja tun­te­maan itsen­sä arvok­kaik­si. Ja toi­saal­ta myös opet­taa heil­le har­joit­te­lun mer­ki­tyk­sen ymmär­tä­mi­nen, sum­maa Pennanen.

Oppi­lail­ta hän sai läk­siäis­lah­jak­si 322 haus­kaa jou­lu­kort­tia vii­mei­se­nä kou­lu­päi­vä­nä. Hen­ki­lö­kun­ta yllät­ti jou­lu­kah­veil­la esit­tä­mäl­lä Maa­il­ma on kau­nis ‑kap­pa­leen.

– Kyl­lä sii­nä iski kova kai­ho jät­tää tämä rakas työyh­tei­sö ja iha­na kou­lu. Aion pii­pah­del­la kou­lul­la, sil­lä hok­sa­sin hakea kou­lu­mum­mon paik­kaa Hei­din ja Han­ne­len rin­nal­le, ja hake­mus hyväk­syt­tiin. Mut­ta vain kou­lu­mum­mon roo­lis­sa, luke­mas­sa satu­ja ja ole­mal­la väli­tun­nil­la kou­lun kor­va­na kuu­le­mas­sa mah­dol­li­sim­man monen lap­sen tär­kei­tä asioi­ta, päät­tää Pennanen.

Mar­tin­nie­men kou­lun hen­ki­lö­kun­taa jou­lu­juh­lan jäl­keen. Kuva on otet­tu kak­si vuot­ta sit­ten ja se on jää­nyt muka­vak­si muis­tok­si, kun lap­sil­le esi­tet­tiin yhdes­sä näytelmä.