Kou­lu — etuoi­keus vai taakka?

Jou­dun mene­mään joka päi­vä kou­luun — ei ole väliä haluan­ko vai en. Samaan aikaan Afga­nis­ta­nis­sa tytöt eivät pää­se kou­luun, vaik­ka haluai­si­vat. Suo­mes­sa on pakol­li­nen oppi­vel­vol­li­suus, mut­ta onko se enem­män­kin etuoi­keus kuin velvollisuus?

Kaik­ki maa­il­man lap­set eivät pää­se vie­lä­kään kou­luun. Kou­lu­tuk­sel­le on monia estei­tä, mut­ta suu­rin on köy­hyys. Esi­mer­kik­si Thai­maas­sa lap­set eivät vält­tä­mät­tä pää­se kou­luun, ellei heil­lä ole kou­lu­pu­kua, johon kai­kil­la per­heil­lä ei ole varaa, ja las­ten kou­lun­käyn­ti kaa­tuu sii­hen. Suo­mes­sa ja monis­sa muis­sa mais­sa on pakol­li­nen oppi­vel­vol­li­suus ja kou­lu on kai­kil­le ilmai­nen. Suo­mes­sa jopa tar­jo­taan jokai­sel­le kou­lun oppi­laal­le joka päi­vä ilmai­nen ate­ria. Sil­ti monet oppi­laat valit­ta­vat sii­tä, kuin­ka kou­lun­käyn­ti on ärsyt­tä­vää, kou­lu­ruo­ka on pahaa tai läk­sy­jä tulee aivan “lii­kaa”, vaik­ka he ovat niin etuoi­keu­tet­tu­ja, että pää­se­vät kou­luun ilmaiseksi.

Mie­les­tä­ni kou­lu on enem­män etuoi­keus kuin vel­vol­li­suus, vaik­ka­kin aina puhu­taan oppi­vel­vol­li­suu­des­ta. Kou­lun­käyn­ti aut­taa mei­tä kehit­ty­mään psyyk­ki­ses­ti, fyy­si­ses­ti ja sosi­aa­li­ses­ti. Pää­sem­me oppi­maan joka päi­vä uusia ja elä­män kan­nal­ta tär­kei­tä tie­to­ja ja tai­to­ja. Mei­dän ei tar­vit­se mak­saa kou­lu­tar­vik­keis­ta mitään, ja pää­sem­me jopa Tai­de­tes­taa­jat-ret­kel­le Hel­sin­kiin ilmai­sek­si, mikä liit­tyy nuor­ten kult­tuu­ri­kas­va­tuk­seen. Saam­me joka päi­vä kou­lus­sa ilmai­sen ruo­an ja pys­tym­me yllä­pi­tä­mään sosi­aa­li­sia kon­tak­te­ja, saa­maan jopa eli­ni­käi­siä ystäviä.

On tot­ta, että kou­lu­ruo­ka ei aina hou­kut­te­le, joka päi­vä ei jak­sai­si tul­la kou­luun ja läk­sy­jä on pal­jon. Kaik­kien etuoi­keuk­sien ohel­la kou­lun­käyn­ti on myös suu­ri taak­ka. Täy­tyy herä­tä joka päi­vä tiet­tyyn aikaan, jot­ta ehtii kou­luun ja kou­lu­päi­vä saat­taa kes­tää jopa seit­se­män tun­tia. Sen aika­na tulee pal­jon läk­sy­jä, vii­kol­la on mon­ta koet­ta ja pitäi­si myös muis­taa teh­dä eri ainei­den esi­tel­mät valmiiksi.

Hau­ki­pu­taan kou­lun kou­lu­ter­veys­ky­se­lyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista nuo­ris­ta noin joka kol­mas kokee väsy­mys­tä kou­lu­työs­sä. Jos on tulos­sa mon­ta koet­ta, elä­mä saat­taa alkaa pyö­ri­mään vain kou­lun ympä­ril­lä koe­stres­sin takia. Vapaa-aika ei rii­tä har­ras­tuk­siin eikä kave­rei­ta­kaan ehdi näh­dä. Esi­tel­miä ja säh­köi­siä arvioi­ta­via teh­tä­viä voi olla mon­ta samaan aikaan, palau­tus­päi­vät lähek­käin. Miten vapaa-aika riit­tää tähän kaikkeen?

Jos kaik­ki vapaa-aika menee kou­luun liit­ty­vien teh­tä­vien tekoon, eihän se sil­loin ole vapaa-aikaa. Vapaa-ajal­la pitäi­si pys­tyä ren­tou­tu­maan ja unoh­ta­maan kou­lu het­kek­si koko­naan. Mie­les­tä­ni läk­sy­jä voi­si tul­la vähem­män ja tun­neil­la voi­tai­siin teh­dä aina­kin osa läk­syk­si tule­vis­ta teh­tä­vis­tä. Jot­kut kokeet voi­si kor­va­ta toi­min­nal­li­sil­la arvioi­ta­vil­la teh­tä­vil­lä. Eri ainei­den opet­ta­jat voi­si­vat teh­dä yhteis­työ­tä ja sopia eri ainei­den kokeet sil­lä taval­la, että samal­la vii­kol­la ei oli­si mon­ta isoa koetta.

Aina se ei kui­ten­kaan onnis­tu ja kokei­ta voi olla pal­jon, mut­ta sil­loin tär­kein­tä on aika­tau­lut­taa kokei­siin luku. Kan­nat­taa teh­dä esi­mer­kik­si kalen­te­ri, johon mer­kit­see, minä päi­vä­nä lukee mihin­kin kokee­seen. Sil­lä taval­la on hel­pom­pi lukea kokei­siin ja jää myös vapaa-aikaa.

Kan­nat­taa muis­taa, että lop­pu­jen lopuk­si olem­me kou­lus­sa oppi­mas­sa eri­lai­sia tie­to­ja, jot­ka ovat elä­män kan­nal­ta tär­kei­tä ja jos­kus jopa välttämättömiä.

Englan­ti­lai­nen Francis Bacon sanoi ker­ran: “Tie­to on valtaa.”

Lau­ra Väy­ry­nen, Hau­ki­pu­taan kou­lun 8C

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.