Kima­lai­set jal­ka­pal­loa pelaamassa

Voit­kos uskoa, että kima­lai­set oppi­vat pelaa­maan jal­ka­pal­loa? Entäs sen, että ne oppi­vat siir­te­le­mään lego­pa­li­koi­ta saa­dak­seen pal­kin­non tai että ne oppi­vat vetä­mään narus­ta, jot­ta saa­vat soke­ri­vet­tä teko­ku­kas­ta? Sitä et kui­ten­kaan var­maan uskoi­si, että kima­lai­set oppi­vat myös teke­mään yhteis­työ­tä ja odot­ta­maan toi­si­aan ras­kaan työn edessä.

Kima­lais­tut­ki­ja Olli Lou­ko­lan tut­ki­muk­set vesit­tä­vät aja­tuk­sen tyh­mis­tä, pie­niai­voi­sis­ta pör­riäi­sis­tä, jot­ka eivät pys­tyi­si oppi­maan tai tuntemaan.

– Se tie­to, että see­sa­min­sie­me­nen kokoi­sil­la aivoil­la voi oppia täl­lais­ta, pis­tää totu­tut ajat­te­lu­mal­lit uusiksi.

Hyön­teis­ten älyk­kyyt­tä tut­ki­via ryh­miä ei Lou­ko­lan mukaan ole maa­il­mal­la juu­ri­kaan. Hän on Oulun yli­opis­tol­la tut­ki­nut kima­lai­sia ja pal­kit­se­mi­sen kaut­ta saa­nut ne oppi­maan muun muas­sa kaik­kea jutun alus­sa mai­nit­tua. Tut­ki­muk­set ovat osa Kima­lais­ten älyk­kyy­den moni­nai­nen mer­ki­tys –tut­ki­mus­han­ket­ta, jota rahoit­taa Koneen Säätiö.

Kima­lais­tut­ki­muk­sen tär­keim­pä­nä näkö­kul­ma­na Lou­ko­la pitää rat­kai­su­jen löy­tä­mis­tä glo­baa­liin hyön­teis­ka­toon. Täl­lä het­kel­lä kima­lai­sia uhkaa­vat muun muas­sa kas­vin­suo­je­luai­neet, maan­käyt­tö sekä ilmastonmuutos.

– Haluam­me näyt­tää, että hyön­tei­set ovat pal­jon älyk­kääm­piä, mitä on aja­tel­tu. Haluan, että ne näh­dään suo­je­le­mi­sen arvoi­si­na, älyk­käi­nä pölyt­tä­ji­nä ja olen­nai­se­na osa­na eko­sys­tee­miä, Lou­ko­la sanoo.

Kima­lai­set oppi­vat pyö­rit­tä­mään oikean väris­tä pal­loa, oikean väri­sel­lä alus­tal­la koh­ti maa­lia, jos­sa se pal­ki­taan suo­ri­tuk­ses­ta. Jouk­kue­pe­li­nä jal­ka­pal­lo ei sen sijaan onnis­tu, sil­loin kima­lai­set vain kerään­ty­vät pal­lon pääl­le oleskelemaan.

Pal­lon­pyö­ri­tys on Lou­ko­lan mukaan taval­laan myös työ­ka­lun käyt­töä, sil­lä sii­nä kima­lai­nen käyt­tää pal­loa pääs­täk­seen käsik­si palkintoon.

– Kun näin kuin­ka nopeas­ti ne oppi­vat sen, että pal­lo on väli­ne ruu­an hank­ki­mi­seen, se ava­si uuden sivun tut­ki­mus­ken­täl­lä. Kun hyön­tei­set voi­daan opet­taa käyt­tä­mään työ­ka­lu­ja, mitä tulee seu­raa­vak­si, Lou­ko­la pohtii.

Kima­lais­ten kou­lu­tus on tii­vis­tä hom­maa, sil­lä ne unoh­ta­vat opi­tun paris­sa päi­väs­sä. Kima­lais­ten aivot ovat tehok­kaat pro­ses­soi­maan, mut­ta nii­den pit­kä­kes­toi­nen muis­ti ei ole samaa tasoa. Kou­lu­tuk­seen ei saa siis tul­la tau­ko­ja. Kima­lai­set elä­vät mak­si­mis­saan vain noin kuusi viik­koa, joten mitään hir­veän moni­mut­kais­ta niil­le ei ehdi opettaa.

– Kou­lu­tuk­seen tar­jol­la ole­va teho­kas aika on kes­ki­mää­rin 2–3 viik­koa yhden yksi­lön kans­sa, Lou­ko­la valistaa.

Hän on myös tut­ki­nut opit­tu­jen tai­to­jen siir­ty­mis­tä kima­lai­sel­ta toi­sel­le ja kei­no­te­kois­ten suku­pol­vien avul­la se onkin onnis­tu­nut. Luon­nos­sa kult­tuu­ri­nen oppi­mi­nen tys­sää sii­hen, että työ­läi­set kuo­le­vat kesän lopus­sa. Vain uudet, pari­tel­leet kunin­gat­ta­ret tal­veh­ti­vat ja perus­ta­vat kevääl­lä uuden pesän.

Kima­lai­sia käy­te­tään pölyt­tä­ji­nä kau­pal­li­sil­la puu­tar­ha­vil­je­li­mil­lä. Nämä pölyt­tä­jät tuo­daan Suo­meen ulko­mail­ta. Lou­ko­la on muka­na myös Koti­mai­sia pölyt­tä­jiä kau­pal­li­sil­le puu­tar­ha­vil­jel­mil­le –hank­kees­sa, jos­sa sel­vi­te­tään, pys­ty­tään­kö koti­mai­sia pölyt­tä­jiä saa­maan kau­pal­li­seen tuo­tan­toon Suomessa.

Suo­meen tuo­daan yli 10 000 pesäl­lis­tä tuon­ti­ki­ma­lai­sia vuo­des­sa. Nämä pölyt­tä­jät ovat peräi­sin Kes­ki-Euroo­pas­ta, muun muas­sa Hollannista.

– Nor­jan val­tio on esi­mer­kik­si koko­naan kiel­tä­nyt kima­lais­ten tuon­nin maa­han­sa, Olli Lou­ko­la ker­too ja toi­voo, että Suo­mes­sa­kin saa­tai­siin jos­kus tule­vai­suu­des­sa aikaan vas­taa­va lakimuutos.

Hank­kees­sa tut­ki­taan, mit­kä teki­jät vai­kut­ta­vat sii­hen, että onnis­tut­tai­siin kas­vat­ta­maan toi­mi­via pesiä ja miten sii­tä saa­tai­siin kehi­tet­tyä kan­nat­ta­va elin­kei­no. Tämä oli­si tär­ke­ää, sil­lä tuon­ti­ki­ma­lai­set tuo­vat muka­naan tau­te­ja, jot­ka vaa­ran­ta­vat osal­taan koti­mai­sen kima­lais­kan­nan. Han­ke on EU-rahoitteinen.

Pölyt­tä­jät ovat äärim­mäi­sen tär­kei­tä koko maa­il­mal­le. Jo Albert Eins­tein on sano­nut: ”Jos mehi­läi­set kuo­le­vat, ihmis­kun­nal­la on vain nel­jä vuot­ta elin­ai­kaa”. Meis­tä jokai­nen voi teh­dä pie­niä teko­ja pölyt­tä­jien hyväk­si omal­la kotipihallaan.

– Minun vink­ki­ni taka­pi­hoil­le on, että paju­koi­ta ei tar­vit­se rai­va­ta. Ne ovat tär­kein yksit­täi­nen kas­vi­ryh­mä kevääl­lä kunin­gat­ta­ril­le, jot­ta syn­tyy toi­mi­va pesä. Kun­tien viran­omai­sil­le­kin haluan koros­taa tätä, että paju on täs­tä syys­tä todel­la tärkeä.

Lou­ko­lan mukaan omil­le pihoil­le ja nur­mi­koil­le kan­nat­taa jät­tää luon­non­ku­kil­le kais­ta­lei­ta, vaik­ka nur­mik­koa leikkaisikin.

– Ne ovat tär­kei­tä ravin­to­laik­ku­ja pölyt­tä­jil­le. Pihan­hoi­dos­sa voi vähän huo­let­ta höl­lä­tä, näin tekee pal­ve­luk­sen pölyt­tä­jil­le. Parem­pi, jos kemi­kaa­le­ja ei käy­tet­täi­si, sil­lä esi­mer­kik­si Roun­dup vie kima­lai­sil­ta väri­näön, ja tämä taas muun muas­sa han­ka­loit­taa nii­den kuk­kien löytämistä.

Lisä­tie­toa kima­lai­sis­ta löy­tyy esi­mer­kik­si Ötök­kä­aka­te­mian net­ti­si­vuil­ta. Ötök­kä­aka­te­mia on yhteis­työ­pro­jek­ti, jon­ka ydin­po­ruk­ka on Oulus­sa, he kir­joit­ta­vat kan­san­kie­lel­lä hyön­teis­tut­ki­muk­ses­ta, ja ovat saa­neet rahoi­tus­ta Weisell-säätiöltä.