Har­taus­kir­joi­tus: Pahan val­ta on voitettu

Tule­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus oli tul­lut käy­mään Jerusa­le­mis­sa temp­pe­lia­lu­eel­la. Hänen ope­tuk­si­aan tuli kuun­te­le­maan pal­jon kan­saa. Jou­kos­sa oli mon­ta, jot­ka haas­toi­vat Jee­suk­sen kes­kus­te­luun. Aihee­na oli, kuka Jee­sus todel­la oli ja mil­lä val­tuu­tuk­sil­la hän toi­mi. Täs­tä oli jo aiem­min kiis­tel­ty. Jee­sus todis­ti puheil­laan, että hänen Isän­sä oli Juma­la ja että hän oli tämän lähet­tä­mä­nä nyt ihmis­ten kes­kel­lä. Hänen kaut­taan lähes­tyi ihmi­siä Juma­lan val­ta­kun­ta ja hänel­lä oli val­ta paran­taa ja armah­taa sai­rauk­sien ja syn­tien vai­vaa­mia ihmi­siä. Ihme­te­ko­jen tar­koi­tus oli todis­taa ihmi­sil­le, että Jee­suk­ses­sa täyt­tyi Pyhien kir­joi­tus­ten ennus­tuk­set mes­si­aas­ta. Jee­sus sanoi omil­leen: “Tätä minä tar­koi­tin, kun olles­sa­ni vie­lä tei­dän kans­san­ne puhuin teil­le. Kai­ken sen tuli käy­dä toteen, mitä Moo­sek­sen lais­sa, pro­feet­to­jen kir­jois­sa ja psal­meis­sa on minus­ta kir­joi­tet­tu.” Jot­ka kuu­li­vat ja uskoi­vat Jee­suk­sen sanat, heil­le Juma­lan antoi voi­man tul­la Juma­lan lap­sik­si. Pro­feet­ta Jere­mia sanoi, että se, joka kuun­te­lee Her­raa, on Hänen oman­sa, ja sil­le joka kul­kee Hänen tie­tään, käy hyvin. Myös Jee­sus itse opet­ti, että ”Se, joka on läh­töi­sin Juma­las­ta, kuu­lee mitä Juma­la puhuu, joka pitää kiin­ni Juma­lan sanas­ta, ei mil­loin­kaan näe kuolemaa.”

Kai­kil­le ei uskon salai­suus kui­ten­kaan auen­nut. Juu­ta­lai­set, joil­le pelas­tus ja val­ta­kun­ta oli tar­koi­tet­tu, eivät näh­neet nii­den lähes­ty­mis­tä Jee­suk­ses­sa. Pyhät kir­joi­tuk­set he tun­si­vat, mut­ta nii­den sano­ma ei auen­nut. Ei, vaik­ka Jee­sus moneen ker­taan nii­tä selit­ti. He kovet­ti­vat mie­len­sä, sul­ki­vat kor­van­sa ja tor­jui­vat Juma­lan Pojan. He syyt­ti­vät Jee­sus­ta sii­tä, että hän toi­mi pahan hen­gen val­las­sa. Näin kävi hei­dän koh­dal­laan toteen Jee­suk­sen sanat: ”Joka ei ole minun puo­lel­la­ni, on minua vas­taan, ja joka ei yhdes­sä minun kans­sa­ni kokoa, se hajottaa.”

Tule­van pyhän Raa­ma­tun­teks­teis­sä tulee esiin kah­den val­lan, Juma­lan ja Juma­lan vas­tus­ta­jan eli paho­lai­sen val­lan kamp­pai­lu. Kamp­pai­lua käy­tiin ja käy­dään yhä ihmis­ten sydä­mis­sä. Jos paha saa val­lan, elä­vä yhteys Juma­laan kat­ke­aa, eikä sana Kris­tuk­ses­ta enää avau­du. Ihmi­sen oma ymmär­rys ilman uskoa ei käsi­tä Juma­lan sanan lupauk­sia. Näin ope­te­taan Vähäs­sä kate­kis­muk­ses­sa­kin: ”Uskon, etten voi omas­ta jär­jes­tä­ni enkä omas­ta voi­mas­ta­ni uskoa her­raan Jee­suk­seen Kris­tuk­seen enkä pääs­tä hänen luok­seen, vaan että Pyhä hen­ki on kut­su­nut minut evan­ke­liu­min välityksellä.”

Usko on siis suu­ri lah­ja: se on Juma­lan työ ihmi­ses­sä. Sik­si pyy­däm­me, että Juma­la antai­si meil­le­kin voi­man uskoa evan­ke­liu­min ja elää sen varas­sa. Pyhän Hen­gen voi­mal­la julis­te­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa Juma­lan val­ta­kun­ta tulee lähel­le ja meil­le tar­jo­taan voit­toa pahan val­las­ta, syn­tien anteek­sian­ta­mus­ta ja ian­kaik­kis­ta elä­mää. Evan­ke­liu­mis­sa meil­lä on vah­va suo­ja, kun käym­me kamp­pai­lua syn­tiä ja pahaa vastaan.

Samu­li Ruusu­vuo­ri, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta