Miia Tauriainen ja Kristiina Vähäkuopus haluavat uskoa, että jos koulujen merkitystä nostetaan aktiivisesti esille, virkamiehet ja päättäjät kuuntelevat.
Suomessa on lakkautettu viimeisen 30 vuoden aikana 2 900 koulua eli noin 56 prosenttia kouluista. Jopa 94 prosenttia maaseutukouluista on lakkautettu. Suurelta osin elinkelpoisten koulujen lakkautuksia on perusteltu säästöillä. Kuitenkin vuosien 2000–2004 aikana lakkautetuista 300 koulusta on tehty selvitys, jonka perusteella kuntien perusopetuksen menot ovat lakkautusten myötä kasvaneet noin 24 prosenttia. Todellisia säästöjä ei ole syntynyt, eikä lakkautusten lapsivaikutuksia ole tutkittu, ei ennen eikä jälkeen. Luvut tulivat esille Oulussa järjestetyn paneelikeskustelun asiantuntijavieraiden puheenvuoroissa.
Oulun kaupunki ajaa tällä hetkellä Keiskan koulun lakkauttamista Haukiputaalta, Tirinkylän ja Ylikylän koulujen lakkauttamista Kiimingistä, Takkurannan koulun lakkauttamista Kellosta sekä Sanginsuun ja Pikkaralan koulujen lakkauttamista. Lakkauttamisia perustellaan puhtaasti säästöillä.
Oulussa ei ole kuitenkaan jääty tuleen makaamaan, vaan eri vanhempainyhdistykset ja kyläyhdistykset ovat yhdistäneet voimansa näyttääkseen viranhaltijoille ja päättäjille, miten elinkelpoisia koulut ovat ja miten suuri merkitys niillä on paitsi oman kylän mutta myös koko kaupungin veto- ja pitovoimaan.
Viime viikolla järjestettiin paneelikeskustelu, jossa asiantuntijoina kuultiin kyläkoulujen elämää ja koulumaailmaa laajasti tutkineita Taina Peltosta ja Risto Kilpeläistä sekä yksityishenkilönä tilaisuudessa esiintynyttä opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolaa. Keskustelutilaisuudessa oli runsaasti paikalla Oulun kaupungin päättäjiä, virkamiehiä sekä perheitä joka puolelta Oulua.
Kari Lehtola opasti virkamiehiä vaatimaan päätöksentekoon lisäaikaa, kuuntelemaan perheitä tarkalla korvalla ja tekemään päätöksiä vasta sitten, kun taustat ovat täysin selvillä.
– Jos koulu on elinkelpoinen, sitä ei tule lakkauttaa, hän sanoi.
Tilaisuudessa todettiin, että toimiva palveluverkko aitoine lähikouluineen on kunnalle vetovoimatekijä.
– Kunnat, jotka ovat säilyttäneet elinkelpoisen kouluverkon, ovat voittajia, Kari Lehtola sanoi.
Panelistit eivät ymmärtäneet, miksi edelleen toteutetaan jo 30 vuotta sitten aloitettua linjausta aluekouluihin siirtymisestä. He kysyivät, miksi ei säilytetä kouluja ja säästetä näin selvää rahaa paitsi sivistys- ja kulttuuripuolesta myös hyvinvointimenoista. Taina Peltolan mukaan kouluja lakkautettaessa pitäisi suoraan kertoa, että se on supistamista ja näivettämistä, ei kehittämistä.
– Toivon, että Oulussa tehtäisiin linjaus, että isoista kaupungeista Oulu haluaa näyttää mallia muille ja säilyttää kyläkoulunsa, Risto Kilpeläinen yllytti.
Lehtola myös kehotti keskustojen koulujen lasten vanhempia heräämään ja miettimään, mitä tapahtuu, kun niin sanottuja pieniä kouluja lakkautetaan.
– Lakkautettujen koulujen lapset tulevat teidän lastenne kouluihin, jotka sitten täyttyvät, hän huomautti.
Tilaisuudessa ajauduttiin väistämättä vertailemaan pieniä ja isoja kouluja keskenään, vaikka todettiin, että molempia tarvitaan. Koulupoliisi, kaupunginvaltuutettu Merja Rasinkangas kuitenkin huomautti, että hän on työssään havainnut, että isoissa kouluissa on alakoululaisten keskuudessa nykyisin järkyttävän paljon väkivaltaa.
Lisäksi esille nousivat muun muassa ylipitkät ajat, joita lapset viettävät koulukuljetuksissa. Keskustelua syntyi myös yhdysluokissa oppimisen moninaisuudesta sekä pienten koulun yhteisöstä, joka on usein isoa koulua huomioivampi.
Haukiputaan Keiskan koulun opettajat toivat tilaisuuteen terveisensä, jossa he totesivat, että Keiskan koululla aikuinen on lapsille muutakin kuin opettaja ja lapset ovat muutakin kuin oppilaita.
Kiimingin Ylikylältä tilaisuutta järjestämässä oli Kristiina Vähäkuopus, joka toivoi keskustelun jälkeen, että päättäjät ja virkamiehet tulevat nyt kouluverkkoratkaisuja etsiessään todella kuuntelemaan perheitä ja kylien ihmisiä.
– Tämä on jo toinen kerta, kun Ylikylältä ollaan lakkauttamassa koulua. Kylillä on oltava itse aktiivinen, jos haluaa saada äänensä kuuluville.
Alakyläläinen Miia Tauriainen on aivan varma, että nyt lakkautuslistalla olevat koulut ovat taatusti elinkelpoisia.
– Koulut ympäristöineen ovat niin paljon enemmän kylille kuin vain pelkkä oppimispaikka. Haluamme taata lapsille turvallisen kasvuympäristön, hän sanoi.
Sivistys- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja Suvi Helanen käytti tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän myönsi, että keskustelua kuunnellessaan häntä alkoi hirveästi hävettää.
– Matkimme Oulussa sitä samaa kaavaa ja niitä samoja perusteluita, joita on täällä kuultu, kun olemme näitä päätöksiä tehneet. Olemme valmiit nostamaan sikun sisäisiä vuokria yli sadalla miljoonalla ja sitten puhutaan käyttökustannuksiltaan 100 000 euron olevan pienen koulun lakkauttamisesta samassa kokouksessa, hän kuvailee tilannetta.
Taina Peltolan kuvaus kyläkoulun lakkauttamisen näennäissäästöistä: Koulu lakkautetaan, lapset siirretään yhtenäiskouluun, jossa lapsimäärä kasvaa ja joudutaan palkkaamaan apulaisrehtori sekä koulunkäynnin ohjaajia. Syntyy myös koulukuljetusmaksuja. Oppilashuollon kustannukset nousevat.
Panelistien loppukommentit:
“Suomi kulkee jälkijunassa lapsivaikutusten arvioinnissa. Se, että mennään lapsi edellä päätöksenteossa, ei ole mikään uusi ilmiö. Katsokaa vaikka Kanadaan. toivottavasti näin tehtäisiin Suomessakin jatkossa” — Risto Kilpeläinen
“Kylien lapset pois marginaalista!” — Taina Peltonen
“Kaveria ei jätetä. Euro kiittää, jos pidetään aidosti mielessä lapsen edut ja oikeudet. Otetaan aikaa päätöksille.” — Kari Lehtola