Aikuinen väki muistaa kirjailija Veijo Meren etenkin hänen romaaneistaan kuten Manillaköysi tai Jääkiekkoilijan kesä. Tuottelias Meri (1928–2015) kirjoitti myös omannäköisiään historiateoksia. Yksi niistä on nimeltään Huonot tiet, hyvät hevoset, joka käsittelee Suomen suurruhtinaskuntaa noin 1870-luvulle saakka.
Teoksen ytimekkäästä nimestä voi kuvitella analogian Suomen liikenteen nykytilaan. Mutta olisiko se muokattuna Huonot tiet, huonot hevoset. Teitten korjausvelka kasvaa koko ajan. Sen tuntee etenkin alemmalla tieverkolla. Samaan aikaan suomalaisten käyttämä autokanta vanhenee.
Suomalainen ajaa keskimäärin 13,9 vuotta vanhalla henkilöautolla. Ja kun kulkupelien keski-ikä on tuota luokkaa, se merkitsee, että liikenteessä on paljon vanhempiakin autoja.
Ajokkien iässä on vaihtelua maakuntien välillä. Uudellamaalla keski-ikä on 11 vuoden luokkaa. Kainuussa ajetaan keskimäärin lähes 16 vuotta vanhoilla autoilla. Pohjois-Pohjanmaalla liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä oli vuonna 2024 14,5 vuotta, keskipohjalaiset ajoivat vuonna 2024 keskimäärin 15,2 vuotiailla autoilla ja lappilaiset 14,9 vuotiailla.
Aika isoja eroja näyttää olevan maakuntien sisälläkin. Esimerkiksi iiläisten liikenteessä olevien henkilöautojen keski-ikä on noin 15,2 vuotta, kun taas oululaiset ajavat hiukan yli 13-vuotiailla peleillä.
Siihen, että suomalaisten autokanta uudistuu hyvin hitaasti, lienee suurin syy talouden epävarmuus. Käytettyjen autojen kauppa käy kyllä, mutta uusien autojen myynti junnaa. Ostajat ovat varovaisia, mutta voi varmaan kysyä myös sitä, että ovatko uudet myytävät autot oikeanhintaisia ja oikeanlaisia tekniikaltaan.
EU säätelee vahvasti sitä, millaisia autoja meidän olisi ostettava. Autojen valmistajat yrittävät tehdä suunnitelmia vuosiksi eteenpäin. Viime aikoina on kyselty järkevänhintaisten perheautojen perään.
Joskus auton kanssa käy niin, että se ei vain enää toimi tai sitä ei enää kannata korjata. Etenkään jos ei itse osaa tai siihen ei ole mahdollisuuksia. Diesel-Opelini palveli helmikuusta 2012 alkutalveen 2026 saakka. Eli se ehti tukevaan keski-ikään ennen kuin hyvästelin sen romutettavaksi. Kilome
trejä siihen ehti kertyä lähes 440 000. Korjattavaa ja uudistettavaa alkoi kuitenkin kertyä liikaa ja ne alkoivat tulla liian kalliiksi eikä kyseessä ollut mikään klassikkoauto.
Niinpä oli mielestäni aika sanoa soromnoo. Se oli ehkä helpottavaakin samalla tavalla kuin Veijo Meren romaanin Manillaköysi hahmolla, sotamies Joose Keppilällä. Hän pääsi lopulta vapaaksi itsensä ympäri sitomasta ja tiukasti puristavasta manillaisesta köydestä.
Lähteitä: Traficom, Tilastokeskus, Autoalan tiedotuskeskus, Veijo Meren teokset



