Säh­kö vai käsi­har­ja – kum­pi puh­dis­taa ham­paat paremmin?

Mit­kä ovat säh­kö­ham­mas­har­jan ja taval­li­sen käsi­har­jan tär­keim­mät erot? Onko säh­kö­ham­mas­har­ja aina parem­pi vaih­toeh­to, vai voi­ko taval­li­sel­la­kin har­jal­la pääs­tä yhtä hyvään tulok­seen? Miten vali­ta itsel­le sopi­va säh­kö­ham­mas­har­ja, kun mark­ki­noil­la on val­ta­va mää­rä eri­lai­sia mal­le­ja ja lupauksia?

Suu­hy­gie­nis­ti Kris­ta Yli­mar­ti­mo Poh­teen Hau­ki­pu­taan ham­mas­hoi­to­las­ta ker­too voi­van­sa suo­si­tel­la säh­kö­ham­mas­har­jaa kai­kil­le. Sen hie­no­mo­to­riik­ka tekee har­jaus­liik­kees­tä tehok­kaam­paa ja perus­teel­li­sem­paa kuin mitä taval­li­sel­la käsi­har­jal­la usein saa­vu­te­taan. Toki myös käsi­har­jal­la ham­paat saa puh­taik­si – tär­kein­tä molem­mis­sa mene­tel­mis­sä on, että har­jaus teh­dään huo­lel­li­ses­ti ja sii­hen käy­te­tään riit­tä­väs­ti aikaa.

Huo­lel­li­sel­la har­jauk­sel­la voi­daan ehkäis­tä bak­tee­rien ker­ty­mis­tä plak­ki­na ham­pai­den pin­nal­le, ham­mas­ki­ven muo­dos­tu­mis­ta ja karies­ta eli ham­pai­den rei­kiin­ty­mis­tä. Ham­mas­ki­vi on syl­jen vai­ku­tuk­ses­ta kovet­tu­nut­ta pint­ty­nyt­tä likaa, joka ei enää läh­de har­jaa­mal­la, mut­ta plak­kiin sään­nöl­li­nen har­jaus teho­aa hyvin.

Sekä käsi­har­jal­la että säh­kö­ham­mas­har­jal­la har­jausai­ka tuli­si olla vähin­tään kak­si minuut­tia. Useim­mis­sa säh­kö­ham­mas­har­jois­sa on ajas­tin, joka ilmoit­taa, kun aika on täynnä.

Säh­kö­ham­mas­har­jaa suo­si­tel­laan käy­tet­tä­väk­si noin 3‑vuotiaasta alkaen, ja se sopii hyvin myös iäk­kääm­mil­le. Säh­köis­tä har­jaa voi käyt­tää myös oiko­mis­hoi­don aika­na. Saa­ta­vil­la on tar­koi­tuk­seen sopi­via harjaspäitä.

Har­jas­pääk­si – kuten myös käsi­har­jas­sa – kan­nat­taa vali­ta peh­meä­har­jak­si­nen (soft tai sen­si­ti­ve) mal­li, joka ei vahin­goi­ta ham­mas­kiil­let­tä. Kapeam­pi har­jas­pää yltää parem­min puh­dis­ta­maan myös ahtaam­mat koh­dat. Har­jas­pää ja käsi­ham­mas­har­ja tuli­si vaih­taa uuteen noin kol­men kuu­kau­den välein.

Mik­si vali­ta peh­meä har­ja? Jos ham­pai­ta har­ja­taan lii­an koval­la har­jal­la tai voi­mak­kaas­ti pai­naen, voi hamas­kiil­teen lisäk­si syn­tyä vau­rioi­ta myös ike­niin, mikä saat­taa joh­taa nii­den vetäy­ty­mi­seen. Lii­an voi­ma­kas har­jaus voi vahin­goit­taa eri­tyi­ses­ti vetäy­ty­nei­den ien­ra­jo­jen alta pal­jas­tu­nut­ta ham­paan juu­ren pin­taa, joka on peh­meäm­pää kuin kiille.

Jos halu­aa siir­tyä käsi­ham­mas­har­jas­ta säh­kö­ham­mas­har­jaan, kan­nat­taa har­jaus aloit­taa varo­vai­ses­ti ja pie­nim­mäl­lä tehol­la, sil­lä säh­kö­ham­mas­har­ja on läh­tö­koh­tai­ses­ti tehok­kaam­pi. Har­jaa ei pidä pai­naa ham­pai­ta vas­ten eikä teh­dä edes­ta­kais­ta lii­ket­tä kuten käsin har­ja­tes­sa – lai­te hoi­taa työn itse. Jois­sa­kin säh­kö­ham­mas­har­jois­sa on myös pai­neen­tun­nis­tus, joka ilmoit­taa lii­an kovas­ta pai­nees­ta tai pysäyt­tää harjauksen.

Säh­kö­ham­mas­har­jan har­jas­pää vie­dään rau­hal­li­ses­ti ham­paan sisä‑, ulko- ja puru­pin­noil­le ham­mas ker­ral­laan. Kevyel­lä kal­lis­te­le­val­la liik­keel­lä pää­see puh­dis­ta­maan parem­min myös hammasvälit.

Ham­mas­tah­naa voi vali­ta sekä säh­kö- että käsi­ham­mas­har­jal­le sen mukaan, mikä itsel­le tun­tuu miel­lyt­tä­vim­mäl­tä – vaah­toa­va tai ei-vaah­toa­va, kui­val­le suul­le sopi­va ja niin edel­leen. Suu­rin osa ham­mas­tah­nois­ta antaa hyvän suo­jan, kun ne sisäl­tä­vät riit­tä­väs­ti fluo­ria. Myös xyli­to­li aut­taa suo­jaa­maan ham­pai­ta. Aiem­min ham­mas­pe­sun jäl­keen suu neu­vot­tiin huuh­te­le­maan vedel­lä, mut­ta nykyi­sin suo­si­tel­laan, että huuh­te­lua ei teh­dä. Näin ham­mas­tah­nan fluo­ri jää vah­vis­ta­maan hampaita.

Val­kai­se­via ham­mas­tah­no­ja ei suo­si­tel­la jat­ku­vaan käyt­töön. Ne voi­vat olla han­kaa­vuusar­vol­taan (RDA) kor­kei­ta ja vahin­goit­taa ham­mas­kiil­let­tä, eikä lukua aina tar­vit­se ilmoit­taa tuo­te­se­los­tees­sa. RDA-arvon ylä­ra­ja on 250, mut­ta suo­si­tel­ta­va arvo on alle 100.

Ham­mas­vä­lit kan­nat­taa puh­dis­taa joka ilta ennen tai jäl­keen ham­mas­pe­sun ham­mas­lan­gal­la, lan­kai­mel­la tai väli­har­jal­la. Väli­har­jois­ta suo­si­tuim­pia ovat sili­ko­ni­set, joi­ta on saa­ta­vil­la eri kokoi­si­na. Pui­sia ham­mas­tik­ku­ja ei suositella.

Mitä kan­nat­taa huo­mioi­da säh­kö­ham­mas­har­jaa valitessa?

Miten vali­ta oikean­lai­nen säh­kö­ham­mas­har­ja, ja miten suh­tau­tua mai­nok­siin, jot­ka lupaa­vat esi­mer­kik­si val­kais­ta hampaat?

Suu­hy­gie­nis­ti Kris­ta Yli­mar­ti­mo ker­too, että taval­li­sis­ta perus­mal­leis­ta löy­tyy hyviä lait­tei­ta. Niis­sä kan­nat­taa olla vähin­tään kak­si har­jaus­no­peut­ta – kevyt ja nor­maa­li – jot­ta har­jaus­ta voi sää­del­lä tar­peen mukaan. Säh­kö­ham­mas­har­jo­jen hin­nat alka­vat noin nel­jäs­tä­kym­me­nes­tä euros­ta ja nouse­vat sen mukaan, mil­lai­sia lisä­toi­min­to­ja lait­tees­sa on. Hän suo­sit­te­lee valit­se­maan jon­kin tun­ne­tun val­mis­ta­jan ja brän­din mal­lin, sil­lä suo­si­tuim­mat mal­lit “myy­vät itsen­sä” ja ovat yleen­sä luotettavia.

– Itse en ole tutus­tu­nut tai tes­tan­nut esi­mer­kik­si val­kai­sua lupaa­viin säh­kö­ham­mas­har­joi­hin, joten en voi­si läh­teä sel­lai­sia suo­sit­te­le­maan. Suh­tau­dun nii­hin epäi­le­väs­ti, sil­lä har­jaa­mal­la tai ham­mas­tah­noil­la ham­pai­ta ei voi val­kais­ta, Yli­mar­ti­mo toteaa.

Ham­paat suo­si­tel­laan har­jaa­maan aamuin ja illoin, eli kah­des­ti päi­väs­sä. Kol­mas har­jaus­ker­ta ei hait­taa, mut­ta useam­pi har­jaus ei yleen­sä ole tarpeen.

Suu­ve­det eivät ole vält­tä­mät­tö­miä ham­pai­den kun­nol­le. Jos suu­vet­tä halu­aa käyt­tää rai­kas­ta­mi­seen, kan­nat­taa vali­ta alko­ho­li­ton vaih­toeh­to, joka ei kui­va­ta suu­ta. Riit­tä­vän huo­lel­li­nen suu­hy­gie­nia ja puh­das suu takaa­vat useim­mil­le myös raik­kaan hen­gi­tyk­sen koko päiväksi.

Ham­paat kes­tä­vät noin 4–6 hap­po­hyök­käys­tä päi­väs­sä, joten ate­riat oli­si hyvä ajoit­taa siten, että ham­paat eivät jou­du napos­te­lun seu­rauk­se­na jat­ku­vas­ti hap­po­hyök­käys­ten koh­teik­si. Herk­ku­het­ki kan­nat­taa sijoit­taa ate­rian yhtey­teen, ja mie­lui­ten ate­rian päät­teek­si ker­ran viikossa.

Soke­ris­ten juo­mien sie­mai­lu pit­kin päi­vää ei ole suo­si­tel­ta­vaa. Jos on tot­tu­nut hii­li­ha­po­tet­tui­hin juo­miin, paras vaih­toeh­to on vis­sy­ve­si. Soke­rit­to­mat, kei­no­ma­keu­te­tut juo­mat eivät ole ham­pai­den kan­nal­ta mer­kit­tä­väs­ti parem­pia, sil­lä niis­tä­kin syn­tyy hap­po­hyök­käys, ja juo­mat sisäl­tä­vät usein run­saas­ti eri­lai­sia lisäaineita.

Ener­gia­juo­mien ja niko­tii­ni­pus­sien lisään­ty­nyt käyt­tö näkyy yhä nuo­rem­pien suussa

Ham­mas­hoi­to­lois­sa teh­ty­jen havain­to­jen mukaan huo­les­tut­ta­vaa on, että ener­gia­juo­mien, soke­ri­pi­tois­ten juo­mien ja niko­tii­ni­pus­sien käyt­tö on lisään­ty­nyt rajus­ti yhä nuo­rem­pien kes­kuu­des­sa. Soke­ri­set ja hap­pa­mat juo­mat rei­kiin­nyt­tä­vät ham­pai­ta ja liu­ot­ta­vat ham­mas­kiil­let­tä, joka vau­rioi­tuu pysy­väs­ti eikä kas­va takai­sin. Niko­tii­ni­pus­sien käyt­tö näkyy ien­tu­leh­duk­si­na ja mui­na iensairauksina.

Ongel­ma­na kou­lu­lais­ten kes­kuu­des­sa on myös se, että varat­tui­hin tar­kas­tuk­siin tai ham­mas­hoi­toi­hin ei tul­la, eikä ajan­va­raus­ta usein­kaan peru­ta. Ham­mas­hoi­to­lois­sa on poh­dit­tu syi­tä tähän ilmi­öön, Kris­ta Yli­mar­ti­mo kertoo.

Posi­tii­vis­ta sen sijaan on, että pie­nim­pien las­ten ham­mas­ter­veys on paran­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti. Tähän vai­kut­taa ehkä se, että valis­tus alkaa jo äidin ras­kausai­ka­na ja jat­kuu neu­vo­lai­käi­ses­tä kou­lui­käis­ten neu­von­taan ja tar­kas­tuk­siin hammashoitolassa.

Alle 10-vuo­ti­aat lap­set tar­vit­se­vat ham­pai­den pesus­sa vanhempien/huoltajien ohjaus­ta ja val­von­taa. Las­ten puh­das ja ter­ve suu on aina hei­dän vas­tuul­la, Yli­mar­ti­mo muistuttaa.