
Jussi Kurttila.
Iin kunnanvaltuutetut kokoontuvat alkuviikosta valtuustoseminaariin pohtimaan ensi vuoden talousarviota sekä hiomaan kuntastrategiaa tuleville vuosille. Molempia asiakirjoja synnytettäessä on paljolti kyse pyrkimyksestä kasvattaa Iin kunnan vetovoimaa. Mistä Iin kunnan vetovoima voisi tulevaisuudessa muodostua?
Aluetutkija Timo Aron vuosien takainen blogikirjoitus “Miksi yhdet alueet ovat vetovoimaisempia kuin toiset?” (mdi.fi) tarjoaa yhden mallin ajatusten jäsentämiseksi. Lähtökohtana alueiden menestykselle Aro pitää kasvua. “Ei ole vetovoimaa ilman kasvua, eikä kasvua ilman vetovoimaa”. Kasvun osatekijöinä Aro mainitsee mm. väestönkasvun, muuttovoiton, työpaikkakehityksen sekä investointien ja pääoman lisääntymisen.
Varsinaiset vetovoimatekijät Aro jakaa kuuteen kategoriaan. “Kovat vetovoimatekijät” (1.) sisältävät jo edellä mainittuja perinteisiä ja helposti mitattavia tunnusmerkkejä. Iin näkökulmasta tällä saralla on saatu viime aikoina lukea rohkaisevia uutisia, kun mm. Kesko ja FinDoor ovat kertoneet investoivansa Iihin. Myös kuntaan valmistelussa olevat vihreän siirtymän hankkeet luovat näkymiä paremmasta tulevaisuudesta.
Toisena kategoriana Aro listaa “sijaintitekijät” (2.). Iin sijaintia Oulun ja Kemin lähettyvillä, nelostien varressa ja vesistöjen ääressä on syystäkin pidetty hyvänä. Tulevaisuudessa junan pysähtyminen lissä parantaa entisestään saavutettavuutta ja uusi nelostien linjaus saadaan toivottavasti toteutettua niin, että se tuo alueelle uusia yrityksiä ja investointeja.
Viime vuosina on alettu korostaa myös “pehmeiden vetovoimatekijöiden” (3.) merkitystä. Kuinka vaikuttaa kunnan yleiseen ilmapiiriin, henkeen ja mukavuuteen? Perinteisesti ainakin panostamalla asumisen ja asuinympäristön laatuun sekä toimiviin peruspalveluihin. Aro nostaa esiin kulttuurin, liikunnan ja vapaa-ajan sekä tapahtumien ja elämysten merkitystä.
Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan viimeksi mainittujen tärkeyttä ei lissä ole aina ymmärretty. Pelkät toimivat koulut ja päiväkodit eivät nykyään riitä houkuttelemaan nuoria perheitä, joista kunnat nyt ikäluokkien pienentyessä entistä kiivaammin kilpailevat. Tarvitaan monipuolista kulttuuri- ja liikuntatarjontaa, tapahtumia sekä mahdollisuuksia harrastaa. Aina tämä ei vaadi edes kovin suuria rahallisia panostuksia. Tästä Vihkosaaren uimapaikan parannus on hyvä esimerkki. Vastaavanlaisia rohkeita ideoita kaivataan lisää.
“Mieli- ja mainekuvat” (4.) listä muodostuvat pitkälti sen pohjalta kuinka kolmen ensimmäisen kategorian kanssa onnistutaan. Myös sillä, miten me iiläiset itse puhumme kotipaikastamme ulos päin, on valtava merkitys. Näyttäytyykö Ii sellaisena paikkana, johon haluaisi muuttaa tai/ja perustaa yrityksen? Mikäli näyttäytyy, syntyy iiläisyydestä monelle täkäläisen elämänmenon myötä “identiteetti- tai sydäntekijä” (5.), joka saa juurtumaan lihin ja kestää kenties ylisukupolvisesti.
Entä mikä voisi olla Iin “villi kortti” (6.)? Jokin kenties pieni tai vähäpätöinen paikalliseen erikoisuuteen liittyvä asia, josta ajan saatossa kasvaisi uusi iiläinen menestystarina.
Jussi Kurttila, Iin kunnanvaltuuston 2. varapuheenjohtaja, Kokoomus