Aikui­suu­des­ta vanhuuteen

Muis­tan ajan, kun van­ho­ja tut­tu­ja tava­tes­sa alet­tiin kysyä, että vie­lä­kö van­hem­pa­si elä­vät tai mitä van­hem­mil­le­si kuu­luu. Sil­loin tun­si todel­la tul­leen­sa aikui­sek­si. Kave­rei­den van­hem­pia oli tie­tys­ti tavan­nut usein­kin sil­loin kun vie­lä asut­tiin enim­mäk­seen koto­na. Kotoa pois­muu­ton jäl­keen osaa van­hois­ta kave­reis­ta näkee har­vem­min, hei­dän van­hem­pi­aan vain satunnaisesti.

Tapa­sin äsket­täin van­han luok­ka­ka­ve­rin vuo­si­kym­men­ten takaa. Kävim­me läpi myös tois­tem­me van­hem­pien kuo­le­mat ja elos­sao­lot, mut­ta kes­ki­tyim­me entis­ten kou­lu­ka­ve­rei­dem­me koh­ta­loi­hin. Useat pors­kut­ta­vat ter­vei­nä eteen­päin, osa on syys­tä tai toi­ses­ta eläk­keel­lä ja muu­ta­ma on kuollut.

Kah­via hörp­pies­säm­me poh­dim­me ajan nope­aa kulu­mis­ta. Nau­roim­me, kuin­ka itse olem­me nuo­ria, mut­ta moni ikä­to­ve­ri on jo huo­les­tut­ta­van van­ha. Poh­dim­me myös, min­kä ikäis­tä ihmis­tä voi puhu­tel­la van­huk­sek­si. Pää­tim­me sel­vit­tää van­huu­den ja van­huk­sen mää­ri­tel­miä. Sel­vi­si, että 65-vuo­tiai­ta voi sanoa ikään­ty­neik­si, Tilas­to­kes­kus ja Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tos las­ke­vat sen ikäi­set van­hus­väes­tök­si. Löy­sim­me myös 75 vuo­den iän sopi­vak­si rajak­si vanhus-nimikkeelle.

Van­huus tode­taan vai­keas­ti mää­ri­tel­tä­väk­si moniu­lot­tei­sek­si käsit­teek­si. Osa louk­kaan­tuu syväs­ti, mikä­li hänes­tä käy­te­tään sanaa van­hus ja halu­aa puhut­ta­van senio­reis­ta tai ikäihmisistä.

Täl­lä vii­kol­la vie­te­tään van­hus­ten­viik­koa. Vii­kon mer­keis­sä on alu­eel­lam­me­kin usei­ta tapah­tu­mia. Niis­sä ei ymmär­tääk­se­ni kysy­tä pape­rei­ta, joten tilai­suu­teen kan­nat­taa tart­tua, vaik­kei van­hus­ter­mi miellyttäisikään.