Trans­port Savik­ko on niel­lyt soraa ja asfalt­tia jo 70 vuot­ta

Eero ja Lauri Savikko Ylikiimingistä aloittivat puutavara-ajon vuonna 1948. Samalla tontilla Kiiminkijoen varrella kasvaneet lapset ovat jatkaneet veljesten työtä. (SAVIKON ARKISTO)

Kii­min­ki­jo­ki­var­res­sa Yli­kii­min­gin kir­kon­ky­läl­lä syn­ty­nyt ja kas­va­nut ser­kus­vii­sik­ko toi­mi­tus­joh­ta­ja Erk­ki Savi­kon joh­dol­la otti per­hey­ri­tyk­sen joh­taak­seen vuon­na 1986. Tätä edel­tä­vät 20 vuot­ta vas­tuu oli yri­tyk­sen 1948 Yli­kii­min­gis­sä perus­ta­neil­la vel­jek­sil­lä Eero ja Lau­ri Savik­ko. Nyt yri­tyk­sen toi­min­nas­sa on muka­na jo kol­mas suku­pol­vi, joka on val­mis otta­maan vas­tuun sit­ten kun sen aika on.

Savi­kot aloit­ti­vat yri­tys­toi­min­nan 40-luvun lopul­la puu­ta­va­ra-ajol­la ja yhdel­lä autol­la. Yli­kii­min­gis­tä Rus­koon vuo­ri­vil­la­teh­taan pihal­le siir­ryt­tiin 1969–1970. Sil­loin ajet­tiin vil­laa ja ele­ment­te­jä. Kul­je­tuk­set suun­tau­tui­vat muun muas­sa Venä­jän Kos­ta­muk­seen ja kala­teh­taal­le Nor­jaan. Toi­min­ta kas­voi, alet­tiin ajaa beto­nia ja raken­nus­tar­vik­kei­ta. Vuon­na 1986 yhtiöl­le nousi uusi hal­li Rus­koon.

– Sil­loin oli heh­taa­rin tont­ti ja 12 autoa. 90-luvun alus­sa teh­tiin sopi­mus Rau­ta­ruu­kin kans­sa ja auto­ja alkoi tul­la lisää. Toi­min­ta kas­voi tasai­ses­ti ja tila Rus­kos­sa kävi todel­la ahtaak­si. Nel­jä vuot­ta sit­ten syk­syl­lä muu­tim­me Kem­pe­lee­seen kol­men heh­taa­rin ton­til­le, Erk­ki Savik­ko ker­too.

Toi­mi­tus­joh­ta­ja Erk­ki Savik­ko luot­saa 70-vuo­tias­ta Trans­port Savik­koa koval­la alal­la vakaas­ti eteen­päin. Per­jan­tai-ilta­päi­vät ovat Savi­kon mukaan ter­mi­naa­lil­la ja toi­mis­tol­la kuin pörs­sis­sä kun autot ja kus­kit teke­vät läh­töä tien pääl­le.

Kas­vu löy­tyy
parem­mis­ta kat­teis­ta

Nyt omia auto­ja on rei­lut 60, kär­ry­jä 150. Hen­ki­lö­kun­taa yhteen­sä noin sata, jois­ta 20 toi­mis­tos­sa ja 80 rekan ratis­sa. Lii­ke­vaih­to on 40 mil­joo­nan euron luok­kaa.

Vaik­ka yri­tys on nykyi­sin näin­kin suu­ri, heti ulko-ovel­la on ais­tit­ta­vis­sa per­hey­ri­tyk­sen ren­to ja reh­ti tun­nel­ma, jos­sa lupauk­set pide­tään ja asiat sano­taan niin kuin ne ovat. Eero Savi­kon lap­sis­ta Esko, Erk­ki ja Lee­na sekä Lau­ri Savi­kon lap­sis­ta Juha ja Jari ovat muka­na Trans­port Savi­kos­sa. Tosin Yli­kii­min­gis­sä asu­va Esko jäi elä­ke­päi­vil­le vas­ti­kään yri­tyk­sen 70-vuo­tis­juh­lien aikaan. Seu­raa­vaa pol­vea talon palk­ka­lis­toil­la on par­hail­laan nel­jä.

– Ala on todel­la tiuk­kaa mut­ta meil­lä menee hyvin, suun­ta on ylös­päin ja töi­tä on tie­dos­sa. Kus­ke­ja riit­tää jonok­si asti, ja työ­suh­teet ovat pit­kiä, sil­lä kalus­to on kun­nos­sa ja ilma­pii­ri hyvä. Kul­jet­ta­jien ammat­ti­tai­dos­ta huo­leh­di­taan myös oman kou­lu­tuk­sen avul­la, Savik­ko tote­aa.

– Tavoit­tee­na meil­lä on, että yri­tyk­sen kas­vu löy­tyy parem­pien kat­tei­den kaut­ta kuor­mia jalos­ta­mal­la. Haem­me vakaut­ta, jot­ta työ­pai­kat säi­ly­vät. Nykyi­sen 1–3 pro­sen­tin tuo­ton haluam­me nouse­van yli 5 pro­sen­tin. Vain mie­li­ku­vi­tus on raja­na kehi­tys­työs­sä, toi­mi­tus­joh­ta­ja sanoo.

Oiko­tie­tä
onneen ei ole

Savi­kon suu­rim­mat asiak­kaat löy­ty­vät tänä päi­vä­nä teräs­teol­li­suu­den, huo­lit­si­joi­den, raken­nus­teol­li­suu­den ja maa­ta­lou­den paris­ta. Ajot suun­tau­tu­vat pää­asias­sa koko Skan­di­na­vian alu­eel­le sekä Bal­tian mai­hin, mut­ta myös muu­al­le Euroop­paan ja Venä­jäl­le.

Trans­port Savik­ko -yhtiön alla on myös yksi­tyi­siä autoi­li­joi­ta sekä Viros­sa toi­mi­va Trans Savik­ko OÜ. Ter­mi­naa­li on omis­ta­ja­su­vun hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa omis­tuk­ses­sa ja yri­tys on sii­nä vuo­kral­la. Samal­la ton­til­la vuo­kra­lai­se­na on myös Wet­te­ri Oy, joka hoi­taa muun muas­sa Trans­port Savi­kon kat­sas­tuk­set ja huol­lot.

Tul­vai­suu­teen Erk­ki Savik­ko kat­soo luot­ta­vai­se­na.

– Uskon, että 1990-luvun lama ja sii­tä sel­viy­ty­mi­nen oli meil­le kou­lu, jos­sa näh­tiin, että oiko­tie­tä onneen ei ole, eikä harp­po­mal­la saa­vu­ta kuin vesi­pe­rän. Mot­to­nam­me on, että se mitä sovi­taan, se myös pide­tään. Luu­len, että jos isä ja Las­si näki­si­vät, mihin on Rus­kon pik­ku­pa­ra­kis­ta pääs­ty, eivät uskoi­si sil­mi­ään, Savik­ko miet­tii.