Joki­ko­kos­sa vas­tuu kylä­toi­min­nas­ta siir­tyi uudel­le sukupolvelle

Matti Vähäaho, Matias Marttila-Tornio, Aune Perätalo, Seppo Kesti ja Pekka Perätalo ovat osa uutta Jokikokon kylätoimikunnan johtokuntaa. Usko yhteiseen tekemiseen on luja, ja tulevia suunnitelmia aletaan kohta hioa valmiiksi. (Kuva: Teea Tunturi)Matti Vähäaho, Matias Marttila-Tornio, Aune Perätalo, Seppo Kesti ja Pekka Perätalo ovat osa uutta Jokikokon kylätoimikunnan johtokuntaa. Usko yhteiseen tekemiseen on luja, ja tulevia suunnitelmia aletaan kohta hioa valmiiksi. (Kuva: Teea Tunturi)

Joki­ko­kon kylä sijait­see Yli­kii­min­gin taa­ja­man itä­puo­lel­la Nuo­rit­tan, Ala­vuo­ton ja Juo­pu­lin rajaa­mal­la alu­eel­la. Kylän läpi vir­tai­lee Kii­min­ki­jo­ki, toi­sel­la reu­nal­la kylää taas kul­kee Nuo­rit­ta­jo­ki. Tämä noin 60 talou­den kylä on idyl­li­nen ja hil­jai­nen. Kou­lu on lak­kau­tet­tu jo 1980-luvul­la, eikä kyläl­lä enää juu­ri­kaan asu lap­si­per­hei­tä. Talou­det ovat pää­asias­sa 2–3 hen­gen kokoi­sia. Maa­ta­lout­ta ei enää entis­vuo­siin ver­rat­tu­na ole juu­ri lain­kaan, eikä joi­tain vuo­sia sit­ten kun­nos­te­tul­la urhei­lu­ken­täl­lä­kään ole enää käyt­tä­jiä. Kylä­toi­mi­kun­ta on sil­ti toi­mi­nut kat­kea­mat­ta kaik­ki nämä vuodet.

Nyt on kyläl­lä tul­lut uuden aika, kun kylä­toi­mi­kun­taa pit­kään pyö­rit­tä­neet aktii­vit ovat siir­tä­neet vas­tuun seu­raa­vil­le. Joh­to­kun­nas­sa vuo­si­kym­me­niä toi­mi­neet Esko Yrjä­näi­nen ja Lau­ri Inka­la ovat tyy­ty­väi­siä, sil­lä nuo­rem­pi pol­vi on otta­nut teh­tä­vän vas­taan innos­tu­nee­na. Kylä­toi­mi­kun­nan uusi puheen­joh­ta­ja on vas­ti­kään vuo­den yrit­tä­jä­nä Yli­kii­min­gis­sä pal­kit­tu Matias Mart­ti­la-Tor­nio, joka on yksi kylän uusim­mis­ta asuk­kais­ta. Sih­tee­rik­si on valit­tu toi­nen tulo­kas, Aune Perä­ta­lo, joka on kotiu­tu­nut Joki­ko­kon rau­haan niin hyvin, ettei alun jär­ky­tyk­sen jäl­keen ole enää tun­te­nut tar­vet­ta läh­teä pois kyläl­tä. Toki joh­to­kun­nas­sa on muka­na vie­lä aiem­min­kin muka­na ollei­ta, eivät­kä pois jää­neet­kään ole heit­tä­neet ruk­ka­sia nau­laan yhtei­sen teke­mi­sen suhteen.

Hyvä­nä läh­tö­koh­ta­na ja esi­merk­ki­nä yhtei­ses­tä teke­mi­ses­tä seu­raa­vil­le on Joki­ko­kon­kos­ken koh­dal­la vii­me kevää­nä teh­dyt kun­nos­tus­työt, jos­sa muun muas­sa ran­taa siis­tit­tiin ja kotaa kun­nos­tet­tiin. Myös uusi venei­den vesil­le­las­ku­paik­ka raken­net­tiin kodan läheisyyteen.

Joki­ko­kon­kos­ken kodal­la istuu jouk­ko kylä­läi­siä. Kah­vi höy­ry­ää kupeis­sa, mak­ka­rat pais­tu­vat tulil­la ja jut­tu pol­vei­lee aihees­ta toi­seen. Tär­keim­mäk­si asiak­si tun­tuu kes­kus­te­lus­sa kui­ten­kin aina nouse­van se, että jat­kos­sa joki­kok­ko­lais­ten pitää ottaa roo­lia ja tuo­da omaa kylään­sä esil­le voi­mak­kaam­min. Kei­noi­na täl­le näh­dään vaik­ka­pa Yli­kii­min­gin eri­lais­ten tapah­tu­mien jär­jes­te­lyi­hin osal­lis­tu­mi­nen kylä­nä sekä omien tapah­tu­mien jär­jes­tä­mi­nen Jokikokossa.

Matias Mart­ti­la-Tor­nio ker­too, että uusi joh­to­kun­ta ei ole vie­lä kokoon­tu­nut, mut­ta jo nyt on eri­lai­sia ideoi­ta yhtei­ses­tä teke­mi­ses­tä hei­tel­ty ilmoil­le. Eri­lai­set kalas­tuk­seen liit­ty­vät tapah­tu­mat ja kil­pai­lut sekä hiih­to­la­dun saa­mi­nen kyläl­le ovat olleet esil­lä kes­kus­te­luis­sa. Myös koi­ra­har­ras­ta­jat ovat toi­vo­neet omaa har­ras­te­paik­kaa Joki­kok­koon, mik­sei­pä enti­sel­le urhei­lu­ken­täl­le voi­si raken­taa sellaista.

– Tär­kein­tä on pitää kylä­toi­mi­kun­ta hen­gis­sä, että kaik­ki toi­min­ta omal­ta kyläl­tä ei lopu, Mart­ti­la-Tor­nio sanoo.

Vaki­tuis­ten asun­to­jen lisäk­si kyläl­lä on kym­me­nit­täin kesä­mök­ke­jä, joki­var­ret lähes täy­teen raken­net­tu vapaa-ajan asun­to­ja. Mök­ki­läi­siä ei ole aiem­min hou­ku­tel­tu mukaan yhtei­seen teke­mi­seen, joten ehkä nyt on sen aika. Kai­kes­sa kau­neu­des­saan Kii­min­ki­jo­ki myös jakaa kylän kah­tia. Haas­tee­na on ollut saa­da molem­pien puo­lien asuk­kaat mukaan kylä­toi­mi­kun­nan toimintaan.

Aune Perä­ta­lo uskoo, että yhtei­nen teke­mi­nen yhdis­tää. Niin se on teh­nyt aiem­min­kin. Kyläl­lä muis­tel­laan yhä aiem­pien vuo­si­kym­men­ten yhtei­siä pik­ku­jou­lu­ja, sii­vous­tal­koi­ta, Rin­teen sil­lan raken­tu­mis­ta, omaa tans­si­la­vaa sekä vuo­si­tu­han­nen alun kylä­juh­laa, jol­loin juh­lan aihee­na oli 50-vuo­tias kou­lu. Tuol­loin kou­lun enti­siä oppi­lai­ta, opet­ta­jia ja työn­te­ki­jöi­tä sekä kylä­läi­siä oli pai­kal­la noin 300. Ohjel­ma oli moni­puo­lis­ta ja lopuk­si vie­lä tans­siit­tiin Nuorittassa.

Usko omaan kyläyh­tei­söön on säi­ly­nyt, vaik­ka meno onkin hil­jen­ty­nyt. Jos yhdes­sä teh­den on saa­tu aikaan ennem­min­kin, mik­sei nyt­kin. Joki­kok­ko­lai­set ovat val­mii­na luo­maan uusia perin­tei­tä, aiem­pien vuo­sien tapaan, hyväs­sä yhteishengessä.

Joki­ko­kon kylä­toi­mi­kun­nan joh­to­kun­taan kuu­lu­vat: Matias Mart­ti­la-Tor­nio (puheen­joh­ta­ja), Aune Perä­ta­lo (sih­tee­ri), Juha Isoa­ho, Pek­ka Perä­ta­lo, Rei­ma Joki­kok­ko, Sep­po Kes­ti ja Mat­ti Vähäaho.