Mat­ka Ete­lä-Ruot­sis­ta Yli-Iihin suku­loi­maan tait­tui pyö­räl­lä

Toivo Takkinen taittoi matkan kotiseudulleen Yli-iihin pyörän selässä. Matkan aikana majoitusta oli monenlaista, hotellista matkustajakotiin. Teltan Takkinen päätti jättää kotiin.

Ruot­sin Borå­sis­sa asu­va Toi­vo Tak­ki­nen toteut­ti pit­kä­ai­kai­sen haa­veen­sa ja pyö­räi­li tapaa­maan suku­aan Yli-Iihin.

Lau­an­tai­na 2.6. 63-vuo­tias Toi­vo Tak­ki­nen hyp­pä­si pyö­rän­sä sel­kään Ruo­tis­sa ja läh­ti pol­ke­maan koh­ti Yli-Iitä. 8 päi­vää ja 1 yö myö­hem­min Tak­ki­nen kaar­taa sis­kon­sa Sal­me Haa­pa­ni­men pihaan tasan kel­lo 05.33. Taka­na on noin 1700 kilo­met­riä.

– Reis­su oli pal­jon hel­pom­pi kuin kuvit­te­lin, yhtään vai­ke­aa päi­vää ei ollut, vakuut­taa Tak­ki­nen.

Mat­ka oli Tak­ki­sen tähän asti sel­väs­ti pisin, aiem­min hän on pyö­räil­lyt muu­ta­man sadan kilo­met­rin lenk­ke­jä.

Koti­ti­lal­ta Iis­tä läh­det­tiin töi­den peräs­sä

Mat­kan tait­ta­mi­nen pyö­räl­lä on ollut Tak­ki­sen mie­les­sä jo pit­kään. Ensin oli suun­ni­teil­la reis­su kotoa Borå­sis­ta ete­lään, mut­ta sit­ten aja­tus muut­tui­kin reis­suk­si koti­seu­dul­le poh­joi­seen. Tak­ki­nen on sisa­ruk­si­neen kotoi­sin Iis­tä.

– Per­heem­me koti­ti­la on Iin Pik­ku­nii­tyl­lä, jos­ta muu­tim­me koko per­heel­lä Ruot­siin -70-luvul­la, ker­too per­heen kol­mas sisa­rus Lah­ja Pulk­ki­nen.

Ruot­siin per­he muut­ti töi­den peräs­sä, niin­kuin moni muu­kin tuo­hon aikaan. Kuu­des­ta elos­sa ole­vas­ta sisa­ruk­ses­ta nel­jä on palan­nut takai­sin Suo­meen.

Tak­ki­nen itse oli Ruot­siin muu­ton aikaan 15-vuo­tias. Nyt Ruot­sis­sa elet­ty­jä vuo­sia on ker­ty­nyt 48, eikä takai­sin aina­kaan vie­lä ole ikä­vä.

– Per­hee­ni ja lap­sen­lap­se­ni ovat Ruo­tis­sa, joten paluu takai­sin ei aina­kaan täl­lä het­kel­lä ole mie­les­sä.

Sis­ko­ja ja muu­ta sukua Tak­ki­nen kui­ten­kin käy Yli-Iis­sä tapaa­mas­sa, välil­lä usei­ta­kin ker­to­ja vuo­des­sa. Täl­lä ker­taa Tak­ki­sen suo­ri­tus­ta oli Yli-Iihin kerään­ty­nyt juh­lis­ta­maan iso osa sukua.

Säät suo­si­vat ja mai­se­mia kel­pa­si kat­sel­la

Tak­ki­nen on pyö­räil­lyt aktii­vi­ses­ti vas­ta muu­ta­man vuo­den. Hur­jas­ta mat­kas­ta sel­viy­ty­mi­seen kui­ten­kin aut­toi todel­la hyvä perus­kun­to ja aktii­vi­set kan­nus­tus­jou­kot kum­mal­la­kin puo­lel­la rajaa.

– Aloi­tin pyö­räi­lyn, kun jal­ka­ni eivät enää oikein kes­tä­neet juok­se­mis­ta, Tak­ki­nen sanoo.

Reis­sua var­ten Tak­ki­nen päi­vit­ti pyö­rän­sä ammat­ti­mai­sem­paan ver­sioon, joka toi­mii yhtä hyvin sekä asfal­til­la että maas­tos­sa. Mat­kan tär­keim­mäk­si varus­teek­si osoit­tau­tui iPho­ne, jon­ka avul­la pysyt­tiin rei­til­lä ja lähe­tel­tiin Yli-Iihin kuvia mat­kan var­rel­la näh­dyis­tä mai­se­mis­ta.

Suo­men pyö­rä­tiet saa­vat Tak­ki­sel­ta kehu­ja, jokin on näkö­jään sit­ten­kin Suo­mes­sa parem­min kuin Ruot­sis­sa.

– Heti kun Haa­pa­ran­nas­ta pää­si Suo­men puo­lel­le niin pyö­rä­tiet oli­vat hyväs­sä kun­nos­sa ja sel­keäs­ti mer­kit­ty. Ruot­sis­sa ete­ne­mi­nen ilman Map­sia oli pal­jon vai­keam­paa, Tak­ki­nen ker­too.

Res­sun aika­na pöy­räil­ty­jä tun­te­ja ker­tyi kes­ki­mää­rin 10 päi­vää koh­den.

– Tun­nit kului­vat todel­la nopeas­ti mai­se­mia kat­sel­les­sa. Säät­kin suo­si­vat. Vas­ta vii­mei­sel­lä puo­li­tun­ti­sel­la ennen Yli-Iitä sade kas­te­li läpi­mä­räk­si.

Takai­sin Ruot­siin Tak­ki­nen aikoo men­nä len­tä­mäl­lä, mut­tei pidä mah­dot­to­ma­na ettei­kö sukua voi­si tul­la tapaa­maan pyö­räl­lä jos­kus uudel­leen­kin