Lam­mas­ti­lan lam­paat ovat kesän maisemanhoitotöissä

Kevät on lam­mas­ti­lal­la kii­rei­sin­tä aikaa. Karit­sat syn­ty­vät maa­lis-huh­ti­kuus­sa. Kesän kor­val­la ne vie­roi­te­taan pois emol­ta. Kevääl­lä mää­ki­nä lam­po­las­sa on moni­ää­nis­tä, kun eri ikäi­set lam­paat huu­ta­vat asi­aan­sa. Kun kou­lut päät­ty­vät, lam­paat läh­te­vät kesälaitumille.

Tapa­ni Päk­ki­län lam­mas­ti­lal­la Iin Jak­ku­ky­läs­sä lam­pai­ta on ollut jo 1980-luvul­ta saak­ka. Ensim­mäi­set lam­paat mat­ka­si­vat tilal­le vai­mon muka­na. Sil­loin lam­pai­ta oli alle kym­me­nen, nyt uuhia on tilal­la noin 60 ja karit­sat pääl­le. Enim­mil­lään tilal­la on vuo­den aika­na noin 200 lam­mas­ta. Kesäl­lä vie­rail­le lai­tu­mil­le kesä­lam­paik­si läh­tee noin 50 lam­mas­ta, joko uuhia tai karit­so­ja sijoi­tus­pai­kan toi­veen mukaan. Osa kesä­lam­pais­ta vuo­kra­taan, osa myy­dään. Itsel­le jää­vät lam­paat lai­dun­ta­vat koti­ti­lan lähel­lä, omil­la pelloilla.

– Meil­tä läh­te­vät lam­paat mene­vät pää­asias­sa tähän Iijo­ki­var­teen, mut­ta myös Tyr­nä­väl­le ja Vihi­luo­toon menee. Vihi­luo­don kyläyh­dis­tys ostaa kesäk­si pari­kym­men­tä lam­mas­ta meil­tä. Muu­ten samaan paik­kaan menee yleen­sä 3–10 lam­mas­ta, Tapa­ni Päk­ki­lä kertoo.

Hänen mukaan­sa kesä­lam­pai­den otta­mi­nen on lisään­ty­nyt vii­me vuosina.

– Ehkä ihmi­set huo­maa­vat, että ran­nat pusi­koi­tu­vat ja halua­vat lam­paat avuksi.

Ennen kuin kesä­lam­pai­ta ottaa, on syy­tä hank­kia tie­toa lam­pai­den käyt­täy­ty­mi­ses­tä, hoi­to-ohjeis­ta. pito­pai­kas­ta ja ruokinnasta.

Lam­mas­lai­tu­men aitaa­mi­nen on mel­koi­sen työ­läs hom­ma, joten sik­si­kin ran­ta on lam­paan sijoi­tus­paik­ka­na hyvä; yksi lai­ta on jo val­mii­na. Lam­paat nimit­täin eivät mene veteen, ellei joku nii­tä sin­ne pakota.

Kesä­lai­tu­mil­la lam­pail­la pitää olla tar­jol­la kiven­näi­siä eli niin sanot­tu lam­mas­ki­vi sekä vet­tä. Jos lai­tu­mel­la ei ole riit­tä­väs­ti ravin­toa, niin lisä­ruo­kaa pitää tar­jo­ta. Jos lai­dun ei ole riit­tä­vän suo­jai­sa, pitää raken­taa myös sää­suo­ja. Taval­li­ses­ti lam­paat eivät suo­jas­sa Päk­ki­län mukaan juu­ri­kaan viihdy.

Kun kesä­lam­pai­ta ottaa, ensim­mäi­se­nä pitää hank­kia pito­paik­ka­tun­nus maa­seu­tu­kes­kuk­sel­ta. Lam­paan omis­ta­ja tekee ilmoi­tuk­sen sii­tä, min­ne lam­mas menee. Vuo­kraa­jan ei tar­vit­se ilmoi­tus­ta teh­dä. Päk­ki­län ker­too ole­van­sa aina val­mis otta­maan omat lam­paan­sa takai­sin, jos niit­ten kans­sa tulee ongelmia.

– Minul­le voi myös aina soit­taa, jos jokin asia vai­vaa mieltä.

Lam­pai­den lai­dun­ai­ka on noin kol­me kuu­kaut­ta. Syk­syn tul­len lam­paat ote­taan sisäl­le. Loka-mar­ras­kuus­sa isoim­mat karit­sat läh­te­vät Päk­ki­läs­tä teu­ra­sau­ton kyy­tiin noin 20 lam­paan erissä.

Päk­ki­lät pitä­vät lam­pai­ta nii­den lihan vuok­si. Vil­laa hyö­dyn­ne­tään jon­kin ver­ran. Sitä myy­dään muun muas­sa met­sään hir­viä kar­kot­ta­maan, hevos­ti­loil­le hier­ty­mien hoi­toon tai käsi­töis­sä käy­tet­tä­väk­si. Pik­kue­riä on Päk­ki­läs­tä läh­te­nyt myös keh­rää­möl­le ja lan­kaa on myy­ty jon­kin ver­ran myös tilan ulkopuolelle.

– Aiem­min ainut keh­rää­mö oli Ete­lä-Suo­mes­sa. Nykyi­sin pie­niä keh­rää­mö­jä on tul­lut enem­män ja nii­tä­kin löy­tyy jo lähempää.

Talon emän­tä ker­too vär­jän­neen­sä jon­kin ver­ran itse lan­ko­ja muun muas­sa sipu­lin­kuo­ril­la, koi­vul­la ja kävyil­lä. Eni­ten hän pitää sipu­lin­kuo­ril­la vär­jää­mi­ses­tä, sil­lä niis­tä saa hel­pos­ti monen eri väri­siä lankoja.

Tapa­ni Päk­ki­län tilal­la on aiem­min ollut myös leh­miä, mut­ta ne jäi­vät pois 1990-luvun alus­sa, jon­ka jäl­keen tilal­la on ollut vain lam­pai­ta. Uusi lam­po­la val­mis­tui vuon­na 2014. Päk­ki­läl­lä on poi­kan­sa kans­sa koneu­ra­koin­ti Kone­Päk­ki­lä Oy, joka tekee pää­asias­sa eri­lai­sia maa­ti­lo­jen koneu­ra­koin­te­ja kuten paalaustöitä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.