Toi­mit­ta­jal­ta: Vauh­ti kiih­tyy — Cha cha cha

Tien­var­sil­le on alka­nut ilmes­tyä nume­roi­tu­ja naa­man­ku­via kuin sie­niä sateel­la. Edus­kun­ta­vaa­lei­hin on aikaa vajaa kuu­kausi ja kam­pan­ja­tah­ti kiih­tyy. Vaa­li­telt­to­ja viri­tel­lään äänes­tä­jien kalas­ta­mi­seen. Vaa­li­kan­sal­le on tar­jol­la jäl­leen kah­via ja mak­ka­raa höys­tet­ty­nä aat­teen palolla.

Vaik­ka some­kam­pan­join­ti bit­tia­va­ruu­des­sa saa yhä enem­män sijaa, puo­lueis­sa usko­taan yhä vah­vas­ti ehdok­kait­ten jal­kau­tu­mi­seen kan­san pariin. Hyvä niin. Olen kuul­lut, että joil­le­kin äänes­tä­jil­le ehdok­kaan tai tuki­jou­kon hen­ki­lö­koh­tai­sel­la koh­taa­mi­sel­la kas­vok­kain on ollut rat­kai­se­va mer­ki­tys äänes­tys­pää­tök­seen. Käsi­tyk­set puo­luet­ta ja ehdo­kas­ta koh­taan voi­vat vah­vis­tua tai muuttuakin.

Mei­tä äänes­tä­jiä on moneen läh­töön. Yhdel­le voi olla sel­vää koko elä­män ajan, mitä puo­luet­ta äänes­tää. Toi­sil­le vaa­lit ovat aina avoi­met mark­ki­nat, jois­sa valin­nan rat­kai­se­vat sen het­ki­nen val­lit­se­va tilan­ne, tun­ne tai tut­tuus. Aina löy­tyy myös kan­sa­lai­sia, joi­ta vaa­lit eivät kiin­nos­ta pät­kää­kään aja­tuk­sel­la, ettei hyö­vää äänes­tää tai poliit­ti­nen peli on alka­nut kyllästyttää.

Toi­vot­ta­vas­ti nuk­ku­vien puo­luei­den kan­nat­ta­jien jouk­ko ei kas­va. Kuten his­to­ria on opet­ta­nut, yksi ääni voi rat­kais­ta iso­ja­kin asioi­ta. Onnek­si nyt pit­käs­tä aikaa puo­luei­den eri­lai­set ideo­lo­giat ovat alka­neet erot­tua toi­sis­taan yhä sel­vem­min. Toki yhteis­ten asioi­den hoi­dos­sa tar­vi­taan myös eri­lais­ten näke­mys­ten yhteen­so­vit­ta­mis­ta. Se vas­ta tai­to onkin.

Kun huh­ti­kuu on humaut­ta­nut ja uudet päät­tä­jät on saa­tu valit­tua kan­san­kun­nan kaa­pin pääl­le, pää­sem­me tou­ko­kuus­sa jän­nit­tä­mään miten Kää­ri­jä-artis­tin Cha cha cha ‑kap­pa­le pär­jää euro­vii­suis­sa. Vaik­ka me suo­ma­lai­set olem­me aika pes­si­mis­ti­siä, ennak­ko­suo­si­kin ase­maan ja euro­vii­su­voit­toon jak­sam­me aina uskoa.

Toi­vo­kaam­me paras­ta kai­kil­la rin­ta­mil­la. Ehkä tar­vit­sem­me näi­nä eri­koi­si­na aikoi­na Kää­ri­jän hul­lut­te­le­vaa vii­sua: Nyt läh­den tans­si­maan niin­ku cha cha cha cha enkä pel­kää­kään tätä maa­il­maa…