Haukiputaalla on toivottu kovasti tapahtumia uudelle torille ja sosiaalisessa mediassa kysellään järjestäjätahojen perään. Olisihan se tottavie hienoa, jos uudelle torille saisi isompiakin koko perheen päivätapahtumia, jotka jatkuisivat aikuisten iltamenoilla tai livemusiikilla. Helposti sitä ajattelee, että eihän se ole kuin järjestää.
Kuitenkaan tapahtumien järjestäminen ei ole niin helppoa, mitä voisi kuvitella eikä yksi tai kaksikaan käsiparia riitä ison ja houkuttelevan tapahtuman järjestämiseen. Saati vielä siten, ettei tapahtumasta jää kenellekään yksittäiselle taholle isoa laskua kouraan.
Muistelen itsekin lämmöllä niitä kesätapahtumia, mitä torilla järjestettiin 90-luvulla. Sampo-Asun muotinäytökset olivat mieleenpainuvia, ja pääsinpä itsekin pikkutyttönä lavalle esittelemään sen hetken kuuminta muotia äitini käsikynkässä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja musiikki soi, ja vaikkei se ollutkaan omaa lempimusaa, se nostatti tunnelmaa. Täytyy myös muistaa, että tuolloin Haukipudas ei kuulunut Ouluun ja kyläyhteisö oli mielestäni silloin tiiviimpi ja toiminta yhteisöllisempää.
Kuten on huomattu kerta toisensa jälkeen, jos on tahtoa niin silloin myös tapahtuu. Eli mitä jos jätettäisiin tapahtumien peräänkuuluttaminen toissijaiseksi ja keskityttäisiin siihen, mitä itse voisi tehdä isonkin tapahtuman järjestämisen eteen. Kerran tai kaksi ideariihessä käyminen, muutama yhteydenotto yhteistyökumppaneille tai mahdollisten esiintyjien kartoittaminen ei vie juurikaan kenenkään aikaa.
Jos Haukiputaalle päätetään perustaa tapahtumajärjestäjien kerho tai ryhmä, olen mukana. Laulaa en osaa, enkä sirkustemppuja, mutta varmasti jotain hyödyllistä kuitenkin. Yhteistyössä on voimaa.
Anu Kauppila
anu.kauppila@rantapohja.fi