Vanhustenviikon loppuhuipennukseksi teimme viikonloppuna porukalla syyshommia äidin luona. Kasvihuoneen tyhjennyksen, kasvimaan putsauksen ja haravoinnin lomassa tuli tietenkin laitettua muitakin maailman asioita järjestykseen. Päivän aikana oli puhetta tuli myös Vanhustenviikosta. Viikon teemana oli tänä vuonna Onni on vanheta. Äitini kyseenalaisti teeman aivan täysin. Hän totesi, että ainakaan vaivojen kanssa vanhenemisessa ei ole mitään onnellista.
Vanhustyön keskusliitto halusi teeman avulla nostaa esiin positiivisia asioita vanhenemisesta. Vanhustenviikolla korostettiin, että arjessa on paljon asioita, jotka tekevät ihmiset ikääntyessäkin onnelliseksi kivuista ja säryistä huolimatta. Niitäkin varmasti on, mutta valitettavasti niistä on monen vaikea iloita, kun sairauksien tai vaikkapa yksinäisyyden kanssa selviäminen vie voimat.
Pihaa talvikuntoon laittaessamme totesimme, että pihakalusteita ei tänä syksynä viedä varastoon. Viime keväänä ikäihmisten koronakaranteenin ajan äidin tapaamiset hoidettiin pihamaalla. Pöytä kannettiin vähiten lumiseen kohtaan ja tuoleja ripoteltiin sinne tänne niin, että turvavälit tulivat varmasti huomioiduksi. Tapaamisiin totuttiin pukemaan lämpimiä villa- ja toppakerroksia. Nyt tauti leviää siihen malliin, että joku lähipiiristä on koko ajan koronavilkun hälytyksen aiheuttamassa karanteenissa tai odottaa tulosta koronatestistä. Vaikkei kevään tapaista ikäihmisten eristystä tulisikaan, täytyy jokaisen tapaamisen turvallisuus miettiä tarkasti. Olkoot siis uusi normaali, että pihakalusteet jäävät talveksi ulos.