Lähes 90-vuo­tias äidi­näi­ti­ni asuu itsek­seen omas­sa kodis­saan van­han maa­lais­ta­lon toi­sen pään pie­nem­pää asun­toa. Samas­sa talos­sa on tur­va­na yksi pojis­ta per­hei­neen. Osa muis­ta­kin lap­sis­ta sekä hei­dän per­heis­tään asuu samal­la kyläl­lä. Koto­na, ihan omas­sa tuvas­sa asu­mi­nen on mum­mun mie­les­tä paras­ta, mitä van­hoil­la päi­vil­lään voi toi­voa. Jos yöl­lä vähän val­vot­taa­kin, voi huo­let­ta nous­ta ylös sän­gys­tä ja kat­sel­la ulos…