Sohaisen ampiaispesää. Ehkä ei kannattaisi.
Olen toki huomannut, että useiden kylien tai kaupunkien puskaradiot ovat melko erikoisia keskustelufoorumeita. Osalla ylläpitäjistä on luvalla sanoen hieman erikoisia kriteereitä julkaisujen poistoon ja henkilöiden ryhmästä poistamiseen. Toki ylläpidon tehtävä on haastava, sillä puskassa vilisee monenlaisia keskustelijoita erilaisine mielipiteineen.
Nyt Ylikiimingin puskaradio veti kuitenkin pohjat.
Puskaradion keskusteluun aktiivisesti osallistunut, iäkäs ylikiiminkiläinen sai toiminnastaan vakavan varoituksen ja hänet uhattiin poistaa ryhmästä, mikäli hän vielä kerran uskaltaisi menetellä tavalla, josta häntä varoitettiin.
Ja mikäpä olikaan tämä joissakin ryhmän jäsenissä tuskaa aiheuttanut asia? Asia, johon ylläpidon oli välttämätöntä joidenkin keskustelijoiden painostaessa reagoida.
Muualta kotoisin oleva rouva kirjoitti omat julkaisunsa omalla murteellaan ja hersyvällä tyylillään! Ihan kamalaa. Mä en kestä, enkä ymmärrä ja mun on silti pakko koittaa lukea niitä viestejä. En voi vain hypätä yli.
Eikö se kuitenkin ole niin, että murteet ovat rikkaus ja on hienoa, että ihmiset säilyttävät kosketuksen omiin juuriinsa? Minusta on huippua, että somessa keskusteluun voivat osallistua eri ikäiset alueen asukkaat.
No, nyt Ylikiimingin vanhassa puskaradiossa on jäsenkato. Uusi, kenties suvaitsevampi puskaradio on perustettu ja valtakunnassa on jälleen ehkä hetken rauha ja hyvä tahto. Opittiinko tästä jotain? Todennäköisesti ei.